Yhdeksättätoista kertaa järjestettävät Skes ry:n purotalkoot Longinojalla on yksi Suomen pitkäaikaisimmista kunnostusprojekteista, ellei pitkäaikaisin. Vuoden 2019 talkooalue sijaitsi heti Kehä ykkösen putkien alapuolella noin 30 m matkalla.

Ennen varsinaisia talkoita kävi Pihlajamäen ala-asteen oppilaat harjoittelemassa purokunnostusta opettajiensa johdolla. Perjantai aamupäivän aikana yhteensä 85 oppilasta saatiin toimimaan ryhmässä ja poikaskivikkoa syntyi puroon upeassa kiviketjussa.

Putkien alapuolisen alueen kunnostuksen valmistelut oli aloitettu jo aikaisemmin kesällä Vaelluskala ry:n Henrik Kettusen toimesta.

Putken alapuolista yläosaa syvennettiin 15 cm, mikä kunnostuksessa palautettiin. Kohdassa tavallaan sovellettiin hartijokimenetelmää, jossa kutemiseen kelvoton hiekka nostettiin pois ja pohja korvattiin kutemiseen soveltuvalla materiaalilla. Hiekka nostettiin pois, koska muuten se olisi vain tukkinut soraikot. Uoman pohjan taso pyrittiin tekemään mahdollisimman samanlaiseksi kun se oli ennen korjausta. Silloin se säilyy paremmin myös ajan kanssa.

Talkoiden yläpuolisen alueen toteutukseen Kettunen oli todella tyytyväinen.

” Toteutus meni suunnitelmien mukaan, eli niin kuin Strömsö:ssä”, toteaa Kettunen.

Ennen talkoita yläalueen virtausta parannettiin avaamalla alapuolisen sillan yläpuolisia kynnyksiä. Näiden esivalmistelu ”perkauksien” tavoitteena oli saada jaettua sillan ja putkien alueen pudotuskorkeus pidemmälle matkalle. Virtauksen muutos mahdollistaisi useamman lisääntymisalueen toteuttamisen sopivilla virrannopeuksilla. Pohjasta kaivettiin pois kymmenkunta kottikärryllistä mursketta, joka on taimenien pyrstöille haitallista.

Lopulta talkoissa siirrettiin ”perkauksessa” nostettu sora hulevesiputken yläpuoliselle soraikolle sekä sillan yläpuolelle. Sillan yläpuolista koskea ei enempää kivetty yläpuolen virtauksien varmistamiseksi.

Kehän alapuoli ennen ja jälkeen kunnostuksen

Sillan yläpuoli ennen ja jälkeen uoman syvennyksen

Vastaavaa ”perkausta” tehtiin myös Koirapuiston kosken yläpuolella. Suuria kiviä kammettiin rannemmaksi, jonka ansiosta vedenvirtaus parani yläpuolella huomattavasti. Nämä työt vähentävät myös yläpuolisen alueen vedennousemista korkean veden aikaan.

”Hyvässä hengessä ja hurtilla huumorilla kahluuporukka käänteli uomassa isotkin kivenmurikat, jotka aluksi tuntuivat jopa mahdottomalta, mutta yhteistyössä on voimaa kun on tarpeeksi halua. Nyt vanhan uoma sai vetoisuutta huomattavasti enemmän ja samalla putsasimme vanhat soraikot ja ne  saivat uuden elämän”, kertoo ryhmää vetänyt Longinoja puroaktiivi Mika Järvinen.

Kapean kohdan avaus myös helpottaa yläpuolisten kunnostusten tavoitetta ja padottavaa vaikutusta ei enää pääse niin helposti syntymään. Koirapuiston kosken sillan alapuolen kynnystä avaamalla saatiin lisää pudotuskorkeutta siirrettyä kapeikon putsatuille lisääntymisalueille.

Sillan alapuolelle saatiin virrannopeutta kasvatettua kaventamalla uomaa kiveämällä reunaa poikaskivikoiksi. Kavennus mahdollisti myös sillan alapuolelle uuden kutusoraikon tekemisen.

Kunnostettujen alueiden väliin ei kiviä lisätty. Syvät kohdat ovat purossa tärkeitä talvehtimisalueita paikallisille emokaloille sekä suojapaikkoja kudunaikana alueella kuteville emokaloille.

Talkoisiin osallistuneet yli 60 talkoolaista siirsivät puroon kolme kuorma-autolavallista kiveä ja kutusoraa. Toteutuneet kunnostetut lisääntymisalueet odottavat kohta alkavaa kutuaikaa.

Talkoiden aikana Malmin seutu siistiksi roskista -ryhmän jäsenet vetäjänsä Minnan johdolla keräsivät useamman jätesäkillisen roskia puron varrelta.

Puroisäntä Matin nokipannut olivat kuumana klo 10.00 lähtien ja kahvia tarjottiin talkoolaisten lisäksi useille kymmenille ulkoilijoille.

Kiitos Helsingin kaupunkiympäristölle kivimateriaalin lahjoittamisesta. Valmarinille talkooeväistä ja tarvikkeista.

Kiitos muonitusjoukot Jenni, Kirsi, Markus ja Jani sekä puroisäntä Matti nokipannukahvien keittämisestä. Meidän purotalkoihimme saa osallistua myös ohikulkijat ilma hikoilua, pannu oli kuumana kymmenestä kolmeen.

Viimeisenä, mutta kaikista tärkeimpänä kiitos teille kaikille talkoisiin osallistuneille. On upeaa nähdä kuinka isät ja äidit ovat lapsineen talkoissa mukana

Kaikkia en muista kuitenkaan kiittää, mutta yritetään nyt suurinta osaa kuitenkin. Ilman alla olevaa talkooporukkaa olisi asiat huomattavasti vaikeampia hoitaa. Se, että talkoiden vetäjänä pystyn keskittymään nimenomaan purolla olemiseen ja talkoolaisten ohjaamiseen ei onnistuisi ilman tätä väkeä ja lahjoittaja joukkoa.

  • Kiitos Helsingin kaupungin kaupunkiympäristölle kivimateriaaleista
  • Kiitos Valmarin talkooeväistä
  • Kiitos isäni Matti jatkuvasti lämpinämä pidetystä ”legendasta”
  • Kiitos siskoni Kirsi kahvileipien leipomisesta
  • Kiitos JenniMarkusKirsi ja Jani kanttiinin ylläpidosta
  • Kiitos Maaret ja Mikko valokuvaamisesta
  • Kiitos Minna Mäkinen & Malmin seutu siistiksi roskista -ryhmäläiset
  • Kiitos HenrikMika, Aatu ja Marianne talkookohtien ohjauksesta
  • Suurin kiitos kuuluu kuitenkin teille kaikille mukana olleille

Kiitos.
Juha Salonen, Skes ry

Longinojalla olemme yrittäneet ymmärtää kunnostuksien periaatteita. Missä nykyinen pudotus, tulvavirtausten tulppa ja missä mihin suuntaan uomaa muotoilla optimaalisten virtausolojen aikaansaamiseksi osin tulvarantojen ja osin toimivien lisääntymissoraikkojen aikaansaamiseksi?

Vuoden 2019 talkookunnostuksien lopputuloksen näemme keväällä 2020, onko poikasia syntynyt soraikoista ja ovatko  soraikot pysyneet puhtaampina.

Kuvagalleriasta talkoista, kunnostuksien lopputuloksesta sekä ennen kunnoksia otettuja kuvia. On tärkeää tuntea kunnostettava alue ja tallentaa tilanteita eri vedenkorkeuksilla. Tämä kertoo miten alue muuttuu vedenkorkeuden vaihteluiden aikana.

Jos galleriassa on kuva jonka haluat poistettavan, laita viestiä juha.salonen[]skes.fi osoitteeseen.

Kuvat: Maaret Ahlsvede, Jenni Kaunonen, Mikko Joensivu, Matti Salonen, Marko Mård, Juha Salonen ja Henrik Kettunen.