Longinoja on enemmän kuin puro. Se on Koillis-Helsingin vihersormi, jonka rannoilla viihtyy monipuolinen lajisto ja veden alla Lapin kirkkaista vesistä tutut taimenet.

Meillä sivuston tekijöillä on Longinojalle sydämessä erityinen paikka, toivottavasti kohta myös sinulla. Longinoja ja sen luonto yllättää kun sinne uskaltaa lähteä retkelle.

Juha Salonen

On hienoa katsella ja kuvata uhanalaisia taimenia kutusoraikoilla joita itse on ollut tekemässä ja luonto puron ympärillä tarjoaa aina monipuolisesti kuvattavaa.

Mikko Joensivu, Luontokuvaaja

Longinoja on Helsingin ”minikansallispuisto”, minkä varrella voi ulkoilla ja kokea luontoelämyksiä; kuulla puron solisevan, nähdä vaikka uhanalaisen taimenen, harvinaisen saukon tai jonkun tutun linnun.

Kai Kippola, Luonnosta nauttija

Longinoja pähkinänkuoressa

  • Valuma-alue: Heikinlaakso – Tapanila – Tattarisuo – Malmi – Pukinmäki – Pihlajamäki – Savela
  • Valuma-alueen pinta-ala 12,24 km²
  • 1) Vettä läpäisemätöntä pintaa 37 %
  • Avouomaston pituus 104,38 km
  • Sadevesiviemärin pituus 143,23 km
  • Kokonaisuomatiheys 20,23 km/km²
  • Pääuoman pituus 6 km
  • Asukastiheys 2 138 as/km² 1)
  • Vantaanjoen ensimmäinen suurempi sivupuro

Lähde: Helsingin kaupunki: Longinoja – taimenpuro keskellä Helsinkiä ›

Longinoja sijaitsee Suomen pääkaupungissa

Longinoja sijaitsee Uudenmaan läänissä, maamme pääkaupungissa Helsingissä.

Longinojan valuma-alue Helsingissä

Longinojan valuma-alueen sijainti Helsingissä

Longinojan upeimmat alueet löytää kun ottaa suunnan Savelaan tai Malmille, myös Falkullan alueelta löytää monipuolista kaupunkiluontoa puron varsilta.

Halki Koillis-Helsingin: Tapanila – Malmi – Savela

Longinoja virtaa pääradan suuntaisesti kohti Vantaanjokea Tapanila – Malmi – Savela alueella.

Pulppuavista lähteistä kohti Vantaanjokea

Longinojan suomenkielinen nimi on peräisin 1900-luvun alussa Malmilla asuneelta isännältä, Anders Victor Långilta. Longinojan ruotsinkielinen nimi on Stickelbacka bäck ja se on ollut käytössä vuosisatoja. Se perustuu nimeen Stickelbacken (suomeksi Karviaismäki), joka oli yksi Helsingin pitäjän vanhimmista kyläkeskuksista. (Sarvilinna ym. 2012).

Longinoja saa alkunsa Tattarisuon ja Suurmetsän tienoilta, jossa pieniä kaupunkiojia johdetaan suurempaan uomaan. Puro virtaa peltomaisemien, kerrostalojen ja vilkasliikenteisten teiden välissä Helsingin Tapanilan, Malmin ja Savelan kaupunginosissa.

Vantaanjokeen laskeva Longinoja on paikoin vain parin metrin levyinen ja pääosin varsin matala. Longinoja on pituudeltaan 6 km ja valuma-alue kattaa 12,24 neliökilometriä. Tälle alueelle mahtuu paljon pinnoitettua ja rakennettua maapinta-alaa, ja erityisesti sateilla huomaa kuinka vedenpinta voi hetkessä nousta useaita senttejä.

Purosta ojaksi – mutkat suoriksi

Longinojan ja sen sivuojien kulkua on voimakkaasti muokattu kaivamalla peltoviljelyn ja asuinalueiden rakentamisen vuoksi. Vielä 1870-luvulla Longinojan alajuoksu meanderoi, eli mutkitteli voimakkaasti kuten luonnontilainen savikkomailla virtaava puro. Tultaessa 1930-luvulle pääuoma oli suurimmaksi osaksi perattu suoraksi ojaksi.

1930-luvulta 1960-luvulle pääuoman kulussa ei tapahtunut suuria muutoksia, mutta Longinoja menetti osan sivu-uomistaan.

1930–1960-lukujen välillä suurimmat muutokset tapahtuivat Tattarisuon avouomille, joiden kulkua muutettiin radikaalisti vuonna 1935 aloitetun Malmin lentokentän ja 1960-luvulla aloitetun Tattarisuon teollisuusalueen rakennustöiden tieltä (Sipilä ym. 2008).

Ennen lentokentän rakentamista Pumppaamonpuro ja Jarrutienoja olivat Lentokentänojan sivuhaaroja. Lisäksi pääuoman paikkaa muutettiin 1990-luvulla Fallkullan uuden asuntoalueen tieltä.

Lue lisää Longinojan valuma-alueen sivupuroista- ja ojista. ›

Lähde: Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 3/2015 ›

Avaa vanha kartta suurempana ›
Avaa Longinojan laakson ideasuunnitelma ›

Tutustu Longinojan aktiivien tällä hetkellä pöydällä oleviin projekteihin. Yksi niistä on nimenomaan Longinojan laaksoon tulevaisuus.

Karttojen lähteet: Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto sekä Helsingin kaupungin Longinojan laakson ideasuunnitelma 2016

Millaista vettä Longinojassa virtaa?

Longinojan vedenlaatu on pääkaupunkiseudun puroksi todella hyvä. Puroon lasketaan Tattarisuon pohjavesialueelta ylijouksutuksena suoraan pumpattua pohjavettä. Myös lentokentän yläpuolella on muutamia lähteikköjä, mistä puhdasta pohjavettä valuu puroon. Puron toinen haara tulee Heikinlaakso-Suurmetsä akselilta. Pääuomaan yhtyy muutamia kaupunkiojia, puroja joita pitkin hulevesiä johdetaan pois taajamista.

Longinojan pääuoma alkaa Roihupellon teollisuusalueen kohdalta kun Lentokentänoja yhtyy Falkullan suunnasta tulevaan haaraan.

Helsingin kaupunkipurojen vedenlaatuluokituksen mukaan Longinojan vesi luokitellaan laadultaan tyydyttäväksi.

Eläinten valtatie Vantaanjoelta ylävirtaan

Viherkaistale joka jatkuu koko puron matkan Vantaanjoelle saakka, luo eläimille väylän puron varrelle Koillis-Helsingin halki. Longinojan laakso onkin Koillis-Helsingin maisemallinen keskus. Pelto-osuuden jälkeen alkaa puron profiili muuttua enemmän puromaisemmaksi. Lehtolaakson pohjalla virtaava uoma kaventuu noin metrin levyiseksi ja alkaa virtaamaan kiivaammin kohti Vantaanjokea. Riihenkulman alueelta löytyykin puron parhaat alueet taimenten lisääntymiselle.

Puroluonto tarjoaa suojapaikan kaupunkiluonnossa viihtyville eläimille ja ei ole mikään harvinaisuus, että rantaniityillä näkee esimerkiksi ketun myyräjahdissa.

Tärkeätä on, että kaupungin puolelta ja kaikissa suunnitelmissa ajatellaan puroa kokonaisuutena, ei pelkästään tiettyä aluetta, vaan nimenomaan sitä, että vihersormi Vantaanjoelta latvoille pysyy yhtenäisenä. Silloin niin kalat, linnut kuin eläimetkin pääsevät kulkemaan tässä urbaanissa ympäristössä ihan vapaasti.

Skes ry:n järjestämät purotalkoot vetävät vuosittain innokasta talkooväkeä parantamaan yhdessä Longinojan taimenten elinoloja.

Tutustu puron ja sen rantojen monipuoliseen lajistoon tästä ›

Skes ry:n järjestämät purotalkoot vetävät vuosittain innokasta talkooväkeä parantamaan yhdessä Longinojan taimenten elinoloja.

Ojasta soliseva puro – Pitkä talkoohistoria

Longinojasta on tullut koko Suomen talkookunnostuksien mallikohde taimenen elvytystyössä Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran (Skes ry) aloittamien, vuosittain jatkuvien kunnostustöiden ansiosta. Päällepäin vaatimattomasta ojasta on vuodesta 2001 alkaneella sitkeällä vapaaehtoistyöllä kehittynyt yksi Vantaanjoen tärkeimmistä  lisääntymispuroista Suomenlahden uhanalaiselle taimenelle.

Stara, eli Helsingin kaupungin oma rakentamispalvelu, on toimittanut talkookunnostuksiin tarvittavat kivi -ja puuainekset vuodesta 2007 alkaen. Ennen kaupungin mukaantulemista järjestettiin kiviaineksien hankinta lahjoitusvaroilla.

Talkooeväiden sponsorina on jo usean vuoden ajan toiminut SeaGood Oy Fort Deli, jonka toimitusjohtaja Tapio Tuominen on viettänyt lapsuutensa puron varrella asuen. Kyseinen yritys toimi myös kivimateriaalien hankinnan tukijana.

Talkoiden vetovastuu on Skes ry:llä.

Betoniputkien yläpuolinen alue ennen ja jälkeen kunnostuksen.

Olemme palauttaneet tätä aikaisemmin ojana pidettyä kaupunkiojaa takaisin puroksi. Tämä solisee nyt. Ehkä suurin talkootyön voitto on se, että alueen ihmiset ovat alkaneet arvostaa tätä ihan eri tavalla. Täällä ei ole enää ostoskärryjä, polkupyöriä, rantoja ei roskata niin paljoa. Tämä on suurin talkootyön tulos, luontaisen taimenen lisääntyminen ja ihmisten arvostus tätä puroa kohtaan.

Juha Salonen

Miksi ja miten Longinojaa on kunnostettu?

Mistä asti talkoita Longinojalla on tehty?

Paras aika nähdä taimenien kutua?

Purokunnostusta viranomaisten toimesta

Longinoja on saanut kansainvälistä näkyvyyttä joista kiitos pääosin EU-hankkeiden RESTORE:n ja HEALFISHi:lle. Näiden hankkeiden lisäksi Helsingin kaupunki  on kunnostanut puroa ja lisännyt tulvatasanteita Savelan alueelle vuonna 2010. Puroa kivettiin noin 100 metrin matkalta.

HEALFISH  ja PURO II -hanke

Helsingin puroista Vantaanjokeen laskevat Longinoja ja Näsinoja-Tuomarinkylänoja olivat mukana (2010–2013) EU:n rahoittamassa Suomen ja Viron yhteisessä HEALFISH-hankkeessa. Hankkeen tavoitteisiin kuului lohikalojen kuten taimenen ja lohen vaellusedellytysten ja luonnonvaraisen lisääntymisen tukeminen Suomenlahteen laskevissa joissa. Hanketta koordinoi Uudenmaan ELY-keskus (HEALFISH 2011).

HEALFISH muodostuu sanoista “Healthy fish stocks – indicator of successful river basin managemen”t eli “Terveet kalakannat – merkki onnistuneesta valuma-alueen hallinnasta”. Suomalais-virolaisen hankkeen yhteistyökumppaneita olivat Uudenmaan, Kaakkois-Suomen ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Suomen Ympäristökeskus, Pro Vantaanjoki ry, Eesti Mereinstituut (Estonian Marine Institut) ja Eesti Maaülikool (Estonian University of Life Sciences).

Fallkullan suoran kunnostus on suomalaisessa mittakaavassa merkittävä purokunnostushanke, joka toimii tärkeänä esimerkkinä vastaavan tyyppisten kohteiden kunnostukselle sekä Suomessa että kansainvälisesti. Kunnostuksessa yhdistyivät hyvin vesiensuojelulliset, kalataloudelliset, maisemalliset ja sosiaaliset tavoitteet. Asuinympäristön viihtyvyyttä ja hankkeen sosiaalisia hyötyjä lisää myös tuleva talkookunnostus, joka antaa alueen asukkaille ja muille kunnostuksesta kiinnostuneille mahdollisuuden osallistua Longinojan tilan parantamiseen käytännössä.

https://www.ely-keskus.fi/web/healfish#.WEzqPbKLSHs ›

Suora oli monella tapaa mielenkiintoinen kunnostuskohde ja sijaitsi puistoalueella asutuksen välittömässä läheisyydessä. Puistossa toteutettiin monipuolisia kunnostustoimenpiteitä, esimerkiksi uoman mutkittelun lisäämistä tiiviisti rakennetussa ympäristössä. Kunnostus paransi puron ekologista tilaa ja taimenen elinolosuhteita. Samalla alueen maisema monipuolistui,  virkistyskäyttömahdollisuudet paranivat ja ympäristö muuttui alueen asukkaiden kannalta miellyttävämmäksi.

PURO II -hankkeen keskeisiä tavoitteita olivat purotietoisuuden lisääminen, viranomaisten ja muiden sidosryhmien välisen yhteistyön kehittäminen sekä valuma-aluelähtöisen purokunnostuksen toimintamallin testaus ja dokumentointi Longinojalla.

Hanketta rahoittivat YM, MMM, SYKE ja Helsingin kaupunki

Puro I – 1870 luvun tilanteen palautus

Longinojan kunnostuksen tavoitteena oli parantaa uomassa elävien taimenten elinympäristöjä, lisätä kutualueiksi soveltuvien soraikkojen määrää ja poikasten elinympäristöksi soveltuvia alueita sekä vähentää uoman syöpymistä ja kiintoaineen kulkeutumista Vantaanjoen kautta Helsingin Vanhankaupunginlahteen. Lisäksi Longinojan kunnostuksella haluttiin parantaa puron viereisen puiston ja läheisen asuinalueen maisemaa ja arvoa. Näkyvällä paikalla toteutetun purokunnostuksen toivottiin myös herättävän lähialueiden asukkaiden ja ohikulkijoiden kiinnostuksen purojen kunnostamista ja oman lähiympäristönsä kohentamista kohtaan.

Longinojan kunnostus toteutettiin kevättalvella 2006. Lähtökohtana ja mallina uoman kunnostukselle toimivat arkistosta löytyneet vanhat, vuodelta 1870 peräisin olevat kartat, joissa näkyy selvästi uoman alkuperäinen, mutkitteleva linjaus. Longinojan kunnostussuunnitelma tehtiin kohteelta otettujen valokuvien päälle.

Kunnostus tehtiin konetyönä ja lopputulos viimeisteltiin käsin keväällä tulvahuipun jälkeen. Suoristetun uoman linjausta palautettiin vuoden 1870 mallin mukaisesti mutkittelevaksi. Taimenille luotiin lisää elinympäristöjä uomaa kiveämällä ja soraistamalla sekä kaivamalla uomaan kuoppia ja syvänteitä.

Uomaa kunnostettiin noin 150 metrin pituiselta osuudelta. Kunnostuksen kokonaiskustannukset olivat 10 000 €, ja ne sisälsivät tarvittavat mittaukset, työmaan perustamisen, työnjohdon, raivauksia ja suojauksia, uoman kiveämistä, soraistusta ja viimeistelyä, sekä tiettyjä erityiskustannuksia.

Kunnostus toteutettiin useiden eri tahojen yhteistyönä. PURO-hankkeeseen osallistuvien tahojen lisäksi kunnostukseen osallistui myös vapaaehtoisia kansalaisjärjestöjä, joiden avulla hankkeen viimeistelyvaihe toteutettiin talkootyönä.

Longinojan kunnostus, PURO I hanke tiivistettynä:

  • Kunnostusalue oli 150 m pitkä ja se tehtiin talvityönä maaliskuussa 2006.
  • Kunnostus valmistui viidessä päivässä.
  • Kunnostuksessa käytettiin noin 100 m3 erikokoisia kiviä ja 50 m3 soraa.
  • Kokonaiskustannukset olivat 11 500 € (77 €/m) ja se sisälsi suunnittelukustannukset.
  • Suunnittelun osuus oli 13% kustannuksista.

Puro 1 -hankkeen aikana kunnostettiin 150 m suoraksi perattua ojaa takaisin solisevaksi puroksi. Näe muutos vetämällä slideria vasemmalta oikealle.

Hurja kasvu luonnonvaraisessa poikasmäärien kasvussa

Uhanalainen Suomenlahden taimen on palannut keskelle urbaania kaupunkiluontoa. Vuosittain sadat taimenet onnistuvat lisääntymään purossa ja poikasmäärät ovat huimia. Lisääntymisen onnistumisen edellytyksenä on puhtaa kutusoraikot joita lisätään vuosittain ja myös vanhoja kutualueita puhdistetaan niihin kertyneestä kiintoaineksesta.

Longinojalla tilanne kutusoraikkojen putsauksen suhteen on ihanteellinen. Aktiiviset kutubongarit putsaavat soraikkoja omatoimisesti juuri ennen kutua. Omalla panoksellaan he haluavat varmistaa, että kutualustat ovat huippukunnossa kudun alkaessa.

Koekalastustulokset kertovat, että kunnostuksilla saavutettu poikasmäärien kasvu, on ollut vuosittain huimaa ja Longinoja onkin yksi Vantaanjoen parhaimmista ellei paras taimenen lisääntymispuro.

Juha Salonen

Satu ja Mika esittelevät juuri kiintoaineksesta putsattua kutusoraa.

Miksi luonnon kudusta peräisin olevat taimenet ovat tärkeitä?

Kalatutkija Ari Saura kertoo, miksi luonnonkudusta peräisin oleva poikainen on istutettua poikasta paljon tärkeämpi jokiluonnolle.

Mitä on sähkökalastus? Kalatutkija esittelee menetelmän

Sähkökalastuksella voidaan tutkia, millaisia kaloja vesistö asuttaa. Yleensä sitä käytetään vain virtavesissä. Kalatutkija Ari Saura esittelee, mistä on kysymys.

Luonnonvarakeskuksen tutkijat käyvät joka syksy sähkökoekalastamassa Longinojalla. Koekalastuksilla selvitetään onko edellisvuoden kudusta syntynyt taimenen poikasia.

Muistathan, että Vantaanjoen puroissa kalastaminen on ehdottomasti kielletty.

Miten turvaamme, että arvokas taimen voi jatkossakin kutea Longinojassa?

Longinojan suurin uhka on ihminen. Viime vuosina puroilla tapahtuneita onnettomuuksia ovat olleet mm. Haaganpuron öljyvuoto, Mätäjoella sattunut Teknoksen kemikaalipäästö ja Mellunkylänpuron päästö joka tappoi puron taimenet. Vastaavanlainen uhka on olemassa myös Longinojalla.

Lokapojat laskivat sadevesiviemäreiden kautta rasvajätettä viemäreihin joita pitkin ne päätyivät Longinojaan. Pahimmassa tapauksessa joku vastuuton voi tehdä saman vaarallisella ainaeella jolloin tuho kaloille ja muille eliöille voi olla korvaamaton.

Jos näet purossa jotain sinne kuulumatonta ainetta, runsaasti kuolleita kaloja, lintuja tai eläimiä soita 112 ja kerro mitä näet ja missä. Mitä nopeammin asia tulee virkavallan tietoon, sitä paremmassa turvassa puro on!

Juha Salonen

Mediassa kerrottu Lokapoikien jätevesien lasku koski myös Longinojaa. Kuvassa lopputulos millaiseksi vesi värjääntyy kun siihen lasketaan sinne kuulumatonta ainetta. (Liikuta slideria puolelta toiselle)

Halutessasi kartasta tietoja pois tai lisää: Paina kartan vasemmassa ylänurkassa näkyvää valikkoa.

Juha Salonen

Lähdeluettelo: