Koillis-Helsingissä virtaava Longinoja on yksi suurimmista ja merkittävimmistä Helsingin puroista. Kirkasvetisen puron ekologinen tila on tyydyttävä. Kunnostusten ansiosta taimenen lisääntyminen onnistuu purossa entistä paremmin.
Purokunnostukset ovat vahvistaneet taimenkantaa
Longinoja on suoristettu, osin putkitettu ja siirretty, kuten useimmat Helsingin virtavedet. Suoristukset ja perkaukset ovat yksipuolistaneet purovarren maisemaa ja elinympäristöjä.
”Longinojalla on tehty useita purokunnostuksia 2000-luvun alusta lähtien: uoman mutkittelua on palautettu, virtausolosuhteita monipuolistettu, uoman eroosiota on pyritty vähentämään ja puroon on rakennettu taimelle sopivia kutusoraikkoja ja poikasalueita” kertoo tutkija Katja Pellikka Helsingin ympäristökeskuksesta.
Longinojan lähdeperäinen, viileä vesi soveltuu erittäin uhanalaiselle taimenelle. Lisäksi purossa elää runsaasti taimenen poikasille tärkeitä saalislajeja, kuten purokatkoja ja kolmipiikkejä. Alkuperäinen taimenkanta on hävinnyt, mutta puroon on saatu kotiutettua Vantaanjoesta nouseva meritaimen.
Puroa ovat kunnostaneet Virtavesien hoitoyhdistys ja Suomen kalastusmatkailun edistämisseura. Lisäksi Helsingin kaupungin rakennusvirasto ja Suomen ympäristökeskus ovat olleet mukana laajemmissa kunnostuksissa.
Vesi on kirkasta ja joen ekologinen tila tyydyttävä
Longinojan vesi on moneen muuhun Helsingin puroon verrattuna kirkasta ja veden fosforipitoisuus on melko matala. Longinojalle, kuten monille kaupunkipuroille, on ominaista suuret vaihtelut virtaamassa ja veden hygieenisessä laadussa. Ajoittain havaitut suuret bakteeripitoisuudet viittaavat siihen, että puroon valuu satunnaisesti jätevettä.
Longinojan vedenlaatua tutkittiin jatkuvatoimisella mittalaitteella huhti–lokakuussa 2010 ja huhtikuusta 2011 tammikuulle 2012. Mittalaite mittasi veden sameutta, happipitoisuutta, pH:ta, lämpötilaa ja syvyyttä. Lisäksi otettiin vesinäytteitä eri puolilta valuma-aluetta ja uomastoa. Veden pH ja happipitoisuus olivat eliöstön kannalta melko hyvällä tasolla myös kesällä vähän veden aikaan.
Longinoja luokittui kokonaisfosforipitoisuuden, piilevien ja pohjaeläinten perusteella ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi.
Suurimmat päästöt Lentokentänojan kautta
Longinojan merkittävin sivuoja on Malmin pienlentokentän suunnalta laskeva Lentokentänoja, jonka virtaama on pohjavesivalunnan vuoksi suuri ja läpi vuoden varsin tasainen. Vuosina 2010–2011 Lentokentänojan typpikuorma vastasi 30–50 prosenttia pääuoman typpikuormasta ja 15–60 prosenttia fosforikuormasta.
Lentokentänojan sedimentissä lyijyn, nikkelin, sinkin, kuparin, kadmiumin ja arseenin pitoisuus oli korkeampi kuin Longinojan latvoilla tai pääuomassa. PAH- ja PCB-yhdisteiden sekä torjunta-aineiden pitoisuudet olivat varsin pieniä kaikilla näytteenottopaikoilla. Öljyhiilivetyjakeiden pitoisuudet olivat korkeita valuma-alueen latvoilla, Tattarisuon pienteollisuusalueella virtaavassa Tattarisuonojassa.
Myös orgaanisten tinayhdisteiden summapitoisuus oli korkein valuma-alueen latvoilla ja laski alavirtaa kohti. Haitallisimman organotinayhdisteen, tributyylitinan, pitoisuus oli suurin Lentokentänojassa, mutta sedimentti oli myös muilla näytepaikoilla mahdollisesti pilaantunutta.
Kommentoi