Longinojan vesiperhoset

Saimme perhosharrastaja Lars-Erik Ferneliuksen keräämän vesiperhoskokoelman verkkosivuilla julkaistavaksi. Kaikki kokoelman vesiperhoset on pyydystetty Longinojan välittömästä läheisyydestä Ruotutorpan omakotialueelta.

Kiitos Lars-Erik.

Erilaisten hyönteisten suuri määrä on osoitus hyvästä luonnon monimuotoisuudesta. Vesiperhoset ovat keskeinen osa tervettä vesiluontoa. Niiden toukkavaihe elää vedessä ja lämpiminä kesäiltoina voi nähdä toukkien kuoriutuvan aikuisiksi perhosiksi suurina joukkoina. Vesiperhosten toukat muodostavat keskeisen osan pienten taimenenpoikasten ravinnosta. Isotkin taimenet syövät niitä mielellään ja onnekas voi joskus nähdä taimenen nappaavan veden pintakalvossa juoksentelevan tai lähellä pintaa lentävän perhosaikuisen suuhunsa.

Veden laadusta huolehtiminen on tärkeää. Se tarkoittaa veden suojelemista mm. happamoittavilta päästöiltä, kemikaaleilta ja ravinnesaateelta. Jos vesiperhoskantaa vahingoitetaan, joutuvat myös taimenenpoikaset nopeasti vaikeuksiin vähenevän ravinnon takia.

Pyydetty tulos kertoo että, hyönteisfauna purossa on monipuolinen ja runsas, jo lajilukua vesiperhosten 58 eri lajia huomioiden joka on 1/4 osa koko Suomen faunasta. Samaa mieltä oli kuten Ely-keskuksen kaveri vastasi minulle kun listan sai aikoinaan, kertoo Fernelius.

Kuvat: Lars-Erik Fernelius

Longinojan vedenlaatu verrattuna Helsingin muihin puroihin

Helsingin kaupungin ympäristökeskus on seurannut Longinojan vedenlaatua vuodesta 1986 alkaen. Näytteitä on otettu kerran tai muutaman kerran vuodessa. Näin harvoin tapahtuva näytteenotto antaa vain summittaisen kuvan puron veden laadusta, jonka tiedetään muuttuvan hyvinkin nopeasti jopa yhden vuorokauden sisällä. Longinojan havaintopaikka on ollut Savelassa, lähellä puron yhtymiskohta Vantaanjokeen.

Longinojan vedenlaatua tutkittiin jatkuvatoimisella mittalaitteella huhti-lokakuussa 2010 ja huhtikuusta 2011 tammikuulle 2012. Mittalaite mittasi veden sameutta, happipitoisuutta, pH:ta, lämpötilaa ja syvyyttä varsin luotettavasti. Suurimmat virtaamat mitattiin huhtikuussa 2011 lumen sulamisen aikaan. Kesällä puron virtaama on pääasiassa pohjavesivaluntaa. Veden pH ja happipitoisuus olivat eliöstön kannalta melko hyvällä tasolla myös kesällä vähän veden aikaan.

Näytteenottoa on jatkettu Longinojalla ja useilla muilla Helsingin puroilla niin kauan, että eroja purojen laadussa on kuitenkin mahdollista havaita.
Longinojan veden pH on vaihdellut 6,7–7,8. Veden pH on hieman kasvanut vuosien kuluessa, mikä liittynee ympäristön happamoitumisesta toipumiseen. Verrattuna muihin Helsingin puroihin Longinojan keskimääräinen pH-luku on hieman kaikkien purojen mediaania korkeampi.

Vesiperhosista esiintyi runsaslukuisena vain Hydropsyche angustipennis, jonka tiedetään tyytyvän sukunsa lajeista heikoimpaan vedenlaatuun. Samoin ainoa tavattu päivänkorento Baetis rhodani kestää varsin hyvin heikentynyttä vedenlaatua.

Kokonaisuutena Longinojan pohjaeläimistö on lajistoltaan varsin köyhä, mutta yksilörunsauksiltaan tavanomainen. Vähäistä diversiteettiä ei selitä veden matala happipitoisuus tai matala pH. Sen sijaan diversiteettiin negatiivisesti vaikuttanevat valumaalueelta tulevat metallipäästöt tai muut haitta-aineet.

(Lähde: Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 3/2015 – Longinojan vedenlaatu ja ekologinen tila)

Sirvien happamuuden sietokyvyn alaraja

Vesi -ja Ympäristöhallinnon julkaisema tutkimus – Purojen minimi -pH:n ennustaminen pohjaeläinten avulla (P. Huttunen, H. Hämäläinen, 1989) – valottaa vesihyönteisten kykyä elää happamoituvissa pienvesissämme. Aineisto käsittää kaikkiaan 54 sunteellisen luonnontilaisen Etelä- ja Itä-Suomen puron ja pienjoen pohjaeläinnäytteet.

Tutkimuksen eräänä keskeisenä tehtävä oli löytää happamoitumisen seurantaan sopivia indikaattorilajeja määrittämällä virtavesiemme eri pohjaeläinlajien alinta pH:n kestävyyttä. (Lähde: WSOY, Perhokalastus ja vesiperhoset. Aki Rinne, Juha Vainio, Matti Huitila, Jyrki Soine)

Longinojalta pyydettyjen ja tunnistettujen vesiperhoslajien perään on merkitty edellä mainitusta julkaistusta lajien veden pH:n sietokyvyn alarajat.

pH 4,3

  • Limnephilidae spp.
  • Chaelopteryx spp.
  • Micropterna spp.
  • Micrasema gelidum
  • Plectocnemia conspersa
  • Nemoura avicularis
  • Nemoura cinerea
  • Nemurella picteti
  • Leuctra hippopus
  • Leuctra nigra
  • Taeniopteryx nebulosa
  • Leptophlebia marginata
  • Sialis fuliginosa
  • Agabus spp.

pH 4,3

  • Limnephilidae spp.
  • Chaelopteryx spp.
  • Micropterna spp.
  • Micrasema gelidum
  • Plectocnemia conspersa
  • Nemoura avicularis
  • Nemoura cinerea
  • Nemurella picteti
  • Leuctra hippopus
  • Leuctra nigra
  • Taeniopteryx nebulosa
  • Leptophlebia marginata
  • Sialis fuliginosa
  • Agabus spp.

pH 4,5

  • Rhyacophila fasciata
  • Potamyphylax spp.
  • Leptophlebia vespertina
  • Baetis vernus
  • Asellus aquaticus
  • Enchytraeidae
  • Pisidium casertanum

pH 4,7

  • Halesus spp.
  • Polyventropus flavomaculatus
  • Rhyacophila nubila
  • Diura bicaudata
  • Elmis aenea
  • Psidium spp.

pH 4,8

  • Agrypnia spp.
  • Oxyethira spp.
  • Heptegenia fuscogrisea
  • Sialis lutaria
  • Erpobdella octoculata
  • Pisidium hibernicum

pH 4,9

  • Limnephilus spp.
  • Molannanodes tinctus
  • Leuctra fusca
  • Baetis rhodani
  • Heptagenia sulphurea
  • Paraleptiphlebia spp.
  • Oulimnius tuberculatus
  • Pisidium nitidum
  • Pisidium hemslovanum

pH 5,0

  • Hydropcyche pellucidula
  • Lepidostoma hirtum
  • Cereclea annulicornis
  • Hydropcyche siltalai
  • Amphinemura borealis
  • Protonemura meyeri
  • Nemoura flexuosa
  • Isoperla spp.
  • Baetis niger
  • Epemerlla ignita
  • Hydraena palustris
  • Erpobdella palustris
  • Picidiun obtusale lapponicum

pH 5,1

  • Molanna angustata
  • Agrion virgo
  • Lymnea sp.
  • Helobdella stagnalis
  • Pisidium milium
  • Pisidium liljeborgii
  • Pisidium moitessierianum

pH 5,2-5,3

  • Hydropsyche angustipennis
  • Pisidium subtruncatum
  • Pisidium obtusale
  • Lymnea peregra
  • Haenydra gracilis

pH 5,6

  • Polycentropus irroratus
  • Lype spp.
  • Cordulegaster boltoni
  • limnius volkmari

pH 6,0

  • Vaenis horaria

pH 6,4

  • Silo pallipes

Longinojan varrelta tunnistetut vesiperhoslajit

Limnephilidae  – Putkisirvikkäät

  • Limnephilus rhombicus pölliputkisirvikäs
    • flavicornis – hirsiputkisirvikäs
    • subcentralis – järviputkisirvikäs
    • marmoratus –  laikkuputkisirvikäs
    • stigma – täpläputkisirvikäs
    • xanthodes (binotatus) – luhtaputkisirvikäs
    • decipiens – pilkkuputkisirvikäs
    • germanus – luomaputkisirvikäs
    • lunatus – kuuputkisirvikäs
    • sericeus – lampiputkisirvikäs
    • ignavus – lähdeputkisirvikäs
    • griseus – kluuviputkisirvikäs
    • bipunctatus – siloputkisirvikäs
    • affinis – meriputkisirvikäs
    • centralis – lanttoputkisirvikäs
    • sparsus – suruputkisirvikäs
    • auricula – pikkuputkisirvikäs
    • vittatus – kiilaputkisirvikäs
    • extricatus – soraputkisirvikäs
    • fuscicornis – suviputkisirvikäs
  • Ironoquia dubia – tupsukidussirvikäs
  • Grammotaulius nigropunctatus – rytiviirusirvikäs
  • Glyphotaelius pellucidus – vällysirvikäs
  • Anabolia laevis – järviriukusirvikäs
    • brevipennis – paanusirvikäs
  • Potamophylax latipennis – virtakalmiosirvikäs
    • rotundipennis – pyörökalmiosirvikäs (min pH 4,7)
  • Halesus radiatus – jätkänsirvikäs (min pH 4,7)
  • Stenophylax lateralis – vähäleppisirvikäs (min pH 4,3)
    • sequax – puroleppisirvikäs

Rhyacophilidae – Koskisirvikkäät

  • Rhyacophila nubila – virtalouhekas

Psychomyiidae – Hentosirvikkäät

  • Tinodes waeneri – kivenkaapija
  • Psychomyia pusilla – hammasjämsikäs

Hydrospyche – Siiviläsirvikkäät

  • Hydropsyche pellucidula – ukkoseulakas (min pH 5,0)
    • siltalai – Siltalanseulakas (min pH 5,0)
    • angustipennis – tummaseulakas (min pH 5,2 – 5,3)
    • bulgaromanorum – vuolleseulakas
  • Phrygaenidae – Isosirvikkäät
  • Trichostegia minor – pikkuhiidekäs
  • Agrypnia varia – loimuhiidekäs
  • Phryganea grandis – isosirvikäs
    • bipunctatus – järrisirvikäs

Lepidostomatidae – Ruutusirvikkäät

  • Lepidostoma hirtum – rassisirvikäs

Leptoceridae – Sarvisirvikkäät

  • Ceraclea albimacula – maltosarvekas
    • senilis – äijänsarvekas
    • dissimilis –  jokisarvekas (ei Linnanpellosta)
    • excisa – purosarvekas  (ei Linnanpellosta)
  • Athripsodes aterrimus – kulosarvekas  (ei Linnanpellosta)
  • Ylodes detruncatus – merisarvekas  (ei Linnanpellosta)
  • Oecetis ochracea – kalvaspetosarvekas
    • lacustris – järvipetosarvekas
  • Leptocerus tineiformis – neulasarvekas

Goeridae – Riippasirvikkäät

  • Goera pilosa – kiviriippasirvikäs

Molannidae – Kilpisirvikkäät

  • Molanna angustata – harmokilvekäs (min pH 5,1)

Polycentropodidae – Rysäsirvikkäät

  • Plectrocnemia conspersa – isolipporysäkäs (min pH 4,3)
  • Polycentropus flavomaculatus – haavirysäkäs
    • irrotatus – sammalrysäkäs
  • Cyrnus insolutus – rahkarysäkäs
    • trimaculatus – kojurysäkäs