Erilaisten hyönteisten suuri määrä on osoitus hyvästä luonnon monimuotoisuudesta. Vesiperhoset ovat keskeinen osa tervettä vesiluontoa. Niiden toukkavaihe elää vedessä ja lämpiminä kesäiltoina voi nähdä toukkien kuoriutuvan aikuisiksi perhosiksi suurina joukkoina. Vesiperhosten toukat muodostavat keskeisen osan pienten taimenenpoikasten ravinnosta. Isotkin taimenet syövät niitä mielellään ja onnekas voi joskus nähdä taimenen nappaavan veden pintakalvossa juoksentelevan tai lähellä pintaa lentävän perhosaikuisen suuhunsa.

Veden laadusta huolehtiminen on tärkeää. Se tarkoittaa veden suojelemista mm. happamoittavilta päästöiltä, kemikaaleilta ja ravinnesaateelta. Jos vesiperhoskantaa vahingoitetaan, joutuvat myös taimenenpoikaset nopeasti vaikeuksiin vähenevän ravinnon takia.

Pyydetty tulos kertoo että, hyönteisfauna purossa on monipuolinen ja runsas, jo lajilukua vesiperhosten 58 eri lajia huomioiden joka on 1/4 osa koko Suomen faunasta. Samaa mieltä oli kuten Ely-keskuksen kaveri vastasi minulle kun listan sai aikoinaan, kertoo Fernelius.

Kuvat: Lars-Erik Fernelius

Longinojan vedenlaatu verrattuna Helsingin muihin puroihin

Helsingin kaupungin ympäristökeskus on seurannut Longinojan vedenlaatua vuodesta 1986 alkaen. Näytteitä on otettu kerran tai muutaman kerran vuodessa. Näin harvoin tapahtuva näytteenotto antaa vain summittaisen kuvan puron veden laadusta, jonka tiedetään muuttuvan hyvinkin nopeasti jopa yhden vuorokauden sisällä. Longinojan havaintopaikka on ollut Savelassa, lähellä puron yhtymiskohta Vantaanjokeen.

Longinojan vedenlaatua tutkittiin jatkuvatoimisella mittalaitteella huhti-lokakuussa 2010 ja huhtikuusta 2011 tammikuulle 2012. Mittalaite mittasi veden sameutta, happipitoisuutta, pH:ta, lämpötilaa ja syvyyttä varsin luotettavasti. Suurimmat virtaamat mitattiin huhtikuussa 2011 lumen sulamisen aikaan. Kesällä puron virtaama on pääasiassa pohjavesivaluntaa. Veden pH ja happipitoisuus olivat eliöstön kannalta melko hyvällä tasolla myös kesällä vähän veden aikaan.

Näytteenottoa on jatkettu Longinojalla ja useilla muilla Helsingin puroilla niin kauan, että eroja purojen laadussa on kuitenkin mahdollista havaita.
Longinojan veden pH on vaihdellut 6,7–7,8. Veden pH on hieman kasvanut vuosien kuluessa, mikä liittynee ympäristön happamoitumisesta toipumiseen. Verrattuna muihin Helsingin puroihin Longinojan keskimääräinen pH-luku on hieman kaikkien purojen mediaania korkeampi.

Vesiperhosista esiintyi runsaslukuisena vain Hydropsyche angustipennis, jonka tiedetään tyytyvän sukunsa lajeista heikoimpaan vedenlaatuun. Samoin ainoa tavattu päivänkorento Baetis rhodani kestää varsin hyvin heikentynyttä vedenlaatua.

Kokonaisuutena Longinojan pohjaeläimistö on lajistoltaan varsin köyhä, mutta yksilörunsauksiltaan tavanomainen. Vähäistä diversiteettiä ei selitä veden matala happipitoisuus tai matala pH. Sen sijaan diversiteettiin negatiivisesti vaikuttanevat valumaalueelta tulevat metallipäästöt tai muut haitta-aineet.

(Lähde: Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 3/2015 – Longinojan vedenlaatu ja ekologinen tila)

Sirvien happamuuden sietokyvyn alaraja

Vesi -ja Ympäristöhallinnon julkaisema tutkimus – Purojen minimi -pH:n ennustaminen pohjaeläinten avulla (P. Huttunen, H. Hämäläinen, 1989) – valottaa vesihyönteisten kykyä elää happamoituvissa pienvesissämme. Aineisto käsittää kaikkiaan 54 sunteellisen luonnontilaisen Etelä- ja Itä-Suomen puron ja pienjoen pohjaeläinnäytteet.

Tutkimuksen eräänä keskeisenä tehtävä oli löytää happamoitumisen seurantaan sopivia indikaattorilajeja määrittämällä virtavesiemme eri pohjaeläinlajien alinta pH:n kestävyyttä. (Lähde: WSOY, Perhokalastus ja vesiperhoset. Aki Rinne, Juha Vainio, Matti Huitila, Jyrki Soine)

Longinojalta pyydettyjen ja tunnistettujen vesiperhoslajien perään on merkitty edellä mainitusta julkaistusta lajien veden pH:n sietokyvyn alarajat.

Longinojan varrelta tunnistetut vesiperhoslajit