Longinojan luontopolun virallisia avajaisia juhlittiin lokakuulle tyypillisessä hieman epävakaassa säässä. Perjantaiaamuna 26.10.2018, aurinko oli aamulla pilvessä. Vettä tihkui. Tästä huolimassa ensimmäiseksi koululuokaksi joka luontopolun kulki osittain läpi saapui tyttäreni Olivian luokka.

Lapsien into olla luonnossa on tarttuvaa, ”mä näin kalan”, ”mikä lintu toi on” ja perinteinen ”koska syödään”. Kaikuivat Riihenkulman puistoalueella. Puroisäntä Matti oli tehnyt nuotioon kunnon hiiloksen ja makkaroiden valmistumisen aikana maskottikoira Nemo sai rapsutuksia lapsilta.

Ennen kehää oli lauma lapsia puron äärellä. Plums, ”sinne meni” -totesin. Yksi lapsista liukastui puroon, opettaja hymyili. Pihlajamäen Ala-asteen opettaja oli nähnyt maininnan luontopolusta ja vinkannut kollegallensa ”mennään vaan”, oli hänen vastaus. Ja niin polulla oli kaksi koululuokkaa samana aamuna retkellä, toinen alavirtaan kuten vaelluspoikaset ja toiset ylävirtaan kuten nousutaimenet. Hienoa.

Kello löi kaksitoista, Puroaktiivi Kai nappasi minut, tyttäreni ja hänen luokkakavensa kyytiin, haimme kasvimaalta polttopuita ja Nemon kyytiin.

”Nokipannukahvit – keitetään avotulella, ei kaasulla”, totesi Puroisäntä. Liekkien lepatus saa kahviin jonkun taianomaisen maun aikaiseksi – ”maukasta”, ”tätä saa niin harvoin”. Näitä kommentteja olemme tottuneet kuulemaan näin syksyisin, kun olemme purolla lästä ihmisten kuduntarkkailuretkillä tarjoten hetken hengähdys mahdollisuuden lämpimän kupposen äärellä.

Avajaisien pystytys sujui vauhdikkaasta – Staran väki toi teltan, yhdessä kasaan. Grilli tuli Skes ry:ltä, eväät kaupunkiympäristöstä. Päivi Islander, ihana rouva joka antoi siunauksensa luontopolun toteutuksella toimi nyt makkara -ja pullakuskina. ”Arvaa oliko tuskaa, upea uunituoreen pullan tuoksu ja en saa syödä pullaa”, totesi hän autosta noustessaan. Samalla pieni tihkusade lakkasi, Päivin mukana saapui poutapilvet.

Kellon lähestyessä kahta grillistä nousi makkarantuoksu, polun kuvittaneen Seppo Leinosen vieressä höyrysi tuore pulla ja Longinoja -kortteihin syntyi hänen piirtämiä kuvia halukkaille.

Myös Helsingin kaupunkiympäristön apulaispormestari Anni Sinnemäki saapui avajaisiin ja oli aika aloittaa viralliset osuudet. Helsingin kaupungin tiedottaja Roy Koto toimi juontajana, ruokapalkalla paikalle saapunut Mikämikä viidakkokirja – Paul Segersvärd toimi kaiutintelineenä, kiitos Paul. Hienoa antautumista avajaisien eteen – ruokapalkalla.

Roy otti tilanteen haltuun. Toivotti kaikki tervetulleiksi, ojensi mikrofonin Sinnemäelle. Hänen puhe, ablodit. Tuli minun vuoro.

Puhettani kirjoitin kaksi viikkoa, kyynel valui silmäkulmasta ensimmäisen version jälkeen. Ei näin, puhe oli koneella auki joka ilta. Pala kerralla se muotoitui lopulliseen muotoonsa. Vaikka kuinka yritin, vierähti myös puheen esittämisen hetkellä kyyneleet.

Oli aika siirtyä leikkaamaan avajaisnauha. Olin sopinut, että tyttäreni Olivia saa leikata nauhan. Sakset väärin päin käsissään hän päättäväisesti leikkasi nauhan katki. Luontopolku oli nyt virallisesti avattu. Halukkaat saivat vielä leikata muistoksi palasen nauhasta ja pyysipä Longinojan vakiokävijä nimmareitakin nauhan palaseen.

”Ehkä tämä on joskus arvokas”, hän totesi.

Nyt ei ole aika itkeä vaan juhlia. Upeat avajaiset, kiitos Helsingin kaupunkiympäristölle tilaisuudessa jaetuista makkaroista, pullista ja mehuista.

Kiitos teille kaikille kanssamme juhlineille!

Valokuvia avajaisista

Kuvat: Maaret Ahlsved, Henrik Kettunen, Mikko Joensivu

Facebookista ja Twitteristä bongattuja