Kuka olet ja mistä tulet?

Juha-Pekka Saarelainen, luonnonmukaiseen hulevesien käsittelyyn erikoistunut ympäristöinsinööri ja virtavesiaktiivi. Lähtöisin iloisesta Idästä, vesien hallinnan suhteen surullisen kuuluisan Höytiäisen kainalosta. Työskentelen suunnittelutoimistossa vastaten hulevesi- ja vesihuoltosuunnittelusta, rakkain harrastus on ehdottomasti kanoottikalastus ja -vaellus Lapin vapaissa virtavesissä.

Voisiko taajamissa helposti parantaa puroihin valuvien vesien laatua?

Pistekuormituksien rajoittamisen jälkeen seuraava iso askel vesienkäsittelyssä on hajakuormituksen hallinta, niin maaseudulla kuin kaupunkiympäristössäkin. Kaupunkialueiden hulevesien hallinta alkoi todenteolla vasta 2007 Porin hulevesitulvan jälkeen, jonka jälkeen isoimmat kaupungit ovat laatineet hulevesiohjelmansa ja alkaneet vaatimaan tonttikohtaista hulevesien käsittelyä. Nykyisin mm. Helsinki ja Vantaa vaativat uusien rakennuskohteiden osalta hulevesiä käsiteltäväksi vastaamaan virtaamaltaan luonnontilaista valuma-aluetta. Laadullisesti ikävä kyllä siihen ei päästä pelkästään tonttikohtaisilla ratkaisuilla. Hulevesien hallintaan ja käsittelyyn on jo olemassa todella kustannustehokkaita menetelmiä ja uusia kehitetään jatkuvasti. Jo tällä hetkellä virkistävän kauniit, vapaana solisevat kaupunkipurot ovat enemmän tahto kuin tekniikka, tai raha kysymys.

Miten näet kaupunkipurojen vedenlaadun kehityksen tulevaisuudessa?

Tärkeimmät ensiaskeleet on otettu, mutta matka on pitkä ja toivottavasti myös kivinen. Ilmastonmuutos äärevöittää sääilmiöitä ja aikaisemmin kerran 3 vuodessa toistunut rankkasade virkistää purojamme jatkossa vuosittain. Tiivistyvä rakennuskanta vettäläpäisemättömine pintoineen voimistaa tulvavirtaamia ja vähentää pohjaveden muodostumista. Uusiin rakennuskohteisiin voidaan velvoittaa hulevesien käsittelyä, mutta jo rakennetuille valuma-alueelle ei voida velvoittaa toimenpiteitä. Uusi vesihuoltolaki mahdollistaa hulevesimaksun keräämisen, jolla olisi mahdollista rahoittaa kompensoivia käsittelyjärjestelmiä nykyisiin hulevesiviemäreihin. Esimerkiksi biosuodatusrakenteilla voidaan saada kiintoaineesta ja ravinteista poistettua 80%, joka mahdollistaa puron ekologisen elpymisen tulvarännistä monimuotoiseksi virtavesikeitaaksi. Katsetta olisi käännettävä enemmän itse purosta sen valuma-alueelle, vesienkäsittelyssä ja tulvahallinnassa ollaan jo myöhässä kun vesi on purossa.

Mitä mieltä olet Longinojalla tehdystä työstä ja voisiko muu Suomi ottaa siitä mallia?

Puhun alalla Longinojan ihmeestä. Ihme ei todellakaan ole se että Suomen paras taimenpuro löytyy keskeltä kaupunkia vaan se ettei missään muualla ole uskottu aikaisemmin taajamapuron elvyttämisen olevan mahdollista. On suorastaan herkullista näyttää vierekkäin kuvaa kirkkaasta Lapin tunturipurosta ja Longinojasta ja kysyä yleisöltä että kummassa kuvassa veikkaatte olevan Suomen suurin taimentiheys. Longinoja on alan suurimpia menestystarinoita ja näyttää esimerkkiä muille ylihypättävien purojen potentiaalista, pitkäjänteisen virtavesikunnostuksien tuloksista, mutta ennenkaikkea puron ympärille muodostuneesta yhteisöllisyydestä. Tämä paikallisten asukkaiden sitouttaminen lähivirkistysalueisiin ja pienvirtavesiin on alan isoimpia trendejä. Seuraavaksi Longinojan ihmeeksi veikkaan Kylmäojaa Vantaalla kun lentokentän vesienkäsittelyjärjestelmät paranee vuosi vuodelta. Alalla on myös erittäin mielenkiintoisia isompia virtavesien vapautushankkeita menossa, ensimmäiseksi taitaa keretä Tikkurilankoski Vantaalla ja Tourujoki Jyväskylässä, toivottavasti heti perään Vanhankaupunginkoski Helsingissä.

Mitkä on terveisesi Longinoja.fi -sivujen lukijoille?

Virtaavan veden kauneutta ja rentouttavaa vaikutusta ei pidä aliarvioida. Puoli tuntia solisevan puron varressa tekee ihmeitä verenpaineelle ja kunnostustalkoissa tapaa monta muita alueen aktiivisia asukkaita. Vierivä kivi ei sammaloidu eikä virtaava vesi pääse jäätymään!