Mikaeliin tutustuin Taimeninstituutissa, missä sain alkuinnostukseni puroasioihin. Tuolloin Mikaelin kanssa istuimme pitkään instituutin hallituksessa ja olimme ”puroaktivismin” ytimessä. Nykyisin näemme lähinnä purotalkoissa Haaganpurolla tai Longinojalla.

Kuka olet, ja mistä tulet?

Olen helsinkiläinen arkeologi ja tutkija. Lapsuuteni asuin Espoossa ja kaloista kiinnostuin jo nuorena. Virtavesitoimintaan lähdin mukaan lukioikäisenä juurikin Espoossa, jossa olin mukana 1990-luvulla talkookunnostuksissa monilla kohteilla, mm. Espoonjoella, Myllypurolla ja Monikonpurolla. Olin mukana myös perustamassa Taimeninstituutti ry:tä, jonka sihteerinä toimin monta vuotta. Välillä pidin opiskelujen takia taukoa aktiivisesta virtavesitoiminnasta, mutta nyttemmin olen noin kymmenen vuotta ollut aktiivisesti mukana Virhon toiminnassa etenkin Mätäjoella ja Haaganpurolla. Työn ja harrastuksen, eli muinaistutkimuksen ja virtavesien, yhdistelmä on muodostunut myös yhdeksi keskeisistä tutkimuskohteistani. Tästä ovat seurausta mm. myös Vantaanjoen historiaa käsittelevä blogini ja Longinojan www-sivulta löytyvä tekstini Longinojan historiasta.

Millainen joki Vantaanjoki olisi, jos suuria muokkauksia uomaan ja koskiin ei oltaisi tehty historian saatossa?

Tästä voi tietysti esittää vain arvauksia. Jos ottaa huomioon, että pelkästään 1800-1900-lukujen vaihteessa joesta poistettiin kiviainesta liki kolmen tuhannen täysperävaunurekan kuormaa vastaava määrä, niinaika erilaiseltahan se näyttäisi. Vantaanjoessa olisi koskia, joita tällä hetkellä ei ole ja oikeastaan kaikki nykyiset kosket olisivatpaljon vaikuttavampia – edellyttäen tietysti, että eivät olisi veden peitossa patoaltaassa. Esimerkiksi Pikkukoskessa olisi kunnon putousja Vanhankaupunginkoskessa parikin.

Ylläpidät Kaarelanjoki -hanke Facebook -sivuja, millaisen vastaanoton sivut ovat saaneet alueen ihmisten piirissä?

Kaarelanjoki-hankkeen fb-sivut laitoin pystyyn pari vuotta sitten. Asun Mätäjoen varrella ja joen alaosassa Talissa oli jo tehty kunnostuksia ja taimenistutuksia Virhon ja Helsingin perhokalastajien yhteistyöhankkeena, jossa itsekin olin mukana. Juttelin alajuoksun Mätäjoki-projektin vetäjän Pekka LIndbladin kanssa ja totesimme, että yläjuoksulla nimenomaan paikallisten mukaan saaminen olisi tärkeää. Tiedottamista ja osallistamista varten perustin sitten Kaarelanjoki-sivun. Ja hyvin ihmisiä on tullut mukaan hankkeeseen vaikka aivan Longinoja-projektin kaltaisiin osallistujamääriin ei ollakaan vielä päästy. Järjestämme vuosittain samanaikaiset talkoot Kaarelassa ja Talissa ja osallistujia on vuosittain reilut parikymmentä henkilöä kummassakin paikassa. Kaarelassa pääosin juuri paikallisia kannelmäkeläisiä ja malminkartanolaisia.

Mitä mieltä olet Longinojalla tehdystä työstä ja voisiko muu Suomi ottaa siitä mallia?

Longinojalla tehdyn työn arvo on suunnaton. Longinoja on mallikohde ja näyteikkuna, jonka tuloksiin verrataan aina kun puhutaan purovesien poikastuotantopotentiaalista taimenille (ei mitenkään itsestään selvä asia monelle edelleenkään vaikka olemme puhuneet asiasta, ja todistaneet sen tuloksilla, jo kohta kolmekymmentä vuotta). Olisi toivottavaa, että mallia Longinojasta otettaisiin vielä nykyistäkin enemmän kun puhutaan kohteista, joissa puroa lähdetään rakentamaanlähes nollasta. Näitä kohteita Suomessa riittää.

Mitkä on terveisesi Longinoja.fi -sivujen lukijoille?

Olkaa ylpeitä lähipurostanne ja pitäkää siitä huolta! Kun puro voi hyvin, palkitsee se luontokokemuksina, yhteisöllisyytenä ja yleisenä hyvänolontunteena.

Mutta, pitää silti varoa tuudittautumasta hyvän olon tunteeseen: kaupungissa on jatkuvasti toimijoita, jotka eivät purojen arvoa ymmärrä.