Henrik Kettunen on puroinnostukseni suurimpia motivaattoreita. Henrik on oppi-isistä se jonka rinnalla olen oppinut ymmärtämään monipuolisesti vaelluskalakantojemme heikkoa tilaa sekä sen miten pitää toimia vaelluskalojen hyväksi.

Henrik on toiminut pitkäaikaisena puheenjohtajana Taimeninstituutissa. Taimeninstituutti kulki omia uomiaan painottaen pienvesien merkitystä vaelluskalakannoille vasten silloista tutkijoiden ja viranomaisten linjaan. Henrik:kiä saa kiittää myös Longinojan alkuhetkistä, jolloin sain kipinän puron eteen tehtävästä työstä. Vuonna 2016 Henrik aloitti Suomen Luonnonsuojeluliiton Vaelluskala -projektin. Tutustu projektiin Vaelluskala.net.

Henrik on valittu myös vuoden 2000 kalamieheksi SKES ry:n toimesta. Perusteluissaan seura totesi:”Kettunen on tehnyt vuosien ajan merkittävää ja tinkimätöntä työtä kalastuksen hyväksi. Iktyonomi Kettunen sekä johtamansa instituutti ovat edistäneet vapaaehtoisvoimin etenkin taimenkalakantojen elvytystä.

Kuka olet, ja mistä tulet?

Henrik Kettunen, iktyonomi ja ekonomi. Olen Espoosta kotoisin. Asunut tosin jo 15 vuotta Länsi-Helsingissä. Espoon purot tunnen kuin omat taskuni. Haaganpuron varrella asun ja liikun eniten. Vuonna 1990 olin perustamassa Virtavesien hoitoyhdistystä. Luonto-Liiton nimissä käynnistin ja toteutin Taimen Takaisin projektin. Vuonna 1995 olin porukalla perustamassa Taimeninstituuttia jonka puitteissa lähdettiin laajemmin edistämään purovesien pilottikunnostuksia. Paikoin saatiin erittäin nopeita ja hyviä tuloksia. Paikoin ojitustoiminta tai muu lyhyt häiriö pilasi työn tulokset. Espoossa Monikonpuro oli 90-luvulla kovaa vauhtia muuttumassa menestystarinaksi, kunnes puro ojitettiin ja laitettiin alajuoksulle kalteri joka siis esti emojen nousun. Monikonpuron kalteri tehtiin pari vuotta sitten kalaystävälliseksi, eli elvyttäminen voisi siellä olla taas mahdollinen.

Mikä suhteesi Longinojaan?

Suurinpiirtein samoihin aikoihin kun Monikonpuron tarina tärveltyi haitallisen maankäytön seurauksena käynnisteltiin SKES:n puitteissa Longinojan -projektia. Longinojan opetus on osin se, että tiukka seuranta, pitkäjänteinen ylläpito ja asiakysymysten säännöllinen käsittely medioissa edistää tietoisuutta ja ehkäisee sitä ettei puron arvot tärvelly harkitsemattomalla maankäytöllä. Longinojalla tulee käytyä silloin tällöinen jos on samaan suuntaan muita menoja. Kudun aikaan isojen emojen touhuja on toki erityisen kiinnostava seurata.

Mistä saat motivaatiota taistella vaelluskalojen puolesta?

Ei tämä ole mitään taistelua, vaan mukavan tasaisen innostavaa ja konkreettista oppimista ja kokemista. Tapa toimia. Hyvä syy lähteä tarkkailemaan lähiluontoa! Puron varsilla liikkuminen on itselleni hyvää vastapainoa alan kirjallisuuden ahmimiselle. Jos on palava halu ymmärtää miten asiat toimii, niin purovesien ja niissä lisääntyvien kalojen tarkkailu on hyvä kalaekologinen ja vesiluonnon ekosysteemin oppikoulu. Jos haluaa edistää luonnonvaraisten kalakantojen elpymistä, tulee ymmärtää miten systeemit toimii. Siitä se lähtee.

Jos sinulla olisi valta tehdä yksi päätös koskien Suomen kalavesiä, mikä se olisi ja miksi?

Ratkaisuni olisi kolmiosainen päätös:

  1. Haitalliset ojitukset kiellettävä. Tulisi siirtyä luonnonmukaiseen kuivatustoimintaan (mikäli kuivatusta enää tarvii edistää). Suomen ympäristökeskuksessa on tähän liittyvää hyvää osaamista.
  2. Kaikki turhat vaellusesteet purettava tai tehtävä niihin molempiin suuntiin turvallisen kulun mahdollistavat ratkaisut. Meillä on vesivoimaloiden ohella järkyttävä määrä vaelluksen estäviä tierumpuja.
  3. Liikakalastusta ja turhaa kalastuskuolleisuutta olisi vähennettävä radikaalisti. Pahin ongelma on verkkokalastus, koska se ei mahdollista rauhoitetun tai alamittaisen kalan vapauttamista. Myös vapavälinein saatujen alamittaisten käsittelyssä on parantamisen varaa.

Mitkä on terveisesi Longinoja.fi -sivujen lukijoille?

Longinoja-porukka tekee arvokasta seuranta ja ylläpitoa puroluonnon arvostuksen parantamiseksi sekä taimenen elvyttämiseksi.

Tähän jengiin on mukana kuulua!