Ilpo Kuronen on innokas Longinojalla liikkuja ja tutustuin häneen yhteisen ystävämme Seppo Leinosen kautta. Seppo vinkkasi, että Ilpo voisi olla hyvä apu Longinojan varsien lintulajiston kartoittamiseen ja auttamiseen tämän tiedon keräämisessä. Olemme keskustelleet Ilpon kanssa myös opastetusta yölaulaja -retkestä puronrannalle.

Kuka olet ja mistä tulet?

Jäin eläkkeelle vajaa vuosi sitten vuosikymmenien suojelutyön jälkeen. Toimin Suomen luonnonsuojeluliitossa johtavana asiantuntijana. Viimeisinä vuosina työni pääpaino oli  ympäristölainsäädännössä. Olin mukana lakien valmistelussa, mm. vesi- ja kalastuslakien sekä laki vesien ja merenhoidon järjestämisestä. Vesilain valmistelussa yritin saada purot lähteiden tapaan suojelluksi. Se ei kuitenkaan onnistunut, mutta pientä parannusta saatiin aikaan luonnontilaisten tai luonnontilankaltaisten purojen suojelussa. Oikeusministeriössä sain uuden sukunimen: Puronen

Ensimmäinen suojelukamppailuni purojen kanssa oli Ingarskilaå. Joki ei sitten ollutkaan joki vaan puro. Tämä hankaloitti meritaimenen suojelua. Hatuttaa vieläkin.

Miten koet puroluonnon?

Suhteeni puroon on jokseenkin jakomielitautinen. Mietin puroa usein, ehkä liiankin usein, lainsäädännön näkökulmasta. Longinojaa koskevia lakeja riittää: vesilaki, laki vesien ja merenhoidon järjestämisestä, kalastuslaki, metsälaki, luonnonsuojelulaki, ympäristönsuojelulaki, maankäyttö- ja rakennuslaki jne. Longinojalla tämänkaltainen pohdiskelu on kiintoisaa, suorastaan haastavaa ja tärkeääkin puron suojelun kannalta.

Pelkästään lajit eivät ole minulle luonnossa tärkeitä. Maisema sen sijaan on. Minulla on pitkin Longinojaa nimikkopenkkejä jopa yksi kaivonkansi, johon istahdan ihailemaan maisemaa. Longinojalla riittää aina uutta näkemistä ja kokemista, kun liikkuu kaikkina vuorokauden- ja vuodenaikoina.

Mitä luontoelämyksiä olet kokenut Longinojan varrella?

Solina on puron tunnusääni. Yöretket lämpiminä kesäöinä ovat minulle kesän kokokohtia. Longinojalla on yöllä huumaavan makea tuoksu ja alati muuttava lintujen konsertti! Kun yksi lintu aloittaa niin toinen lopettaa. Luhta-, viita- ja ruokokerttuset, kerran jopa rytikerttunen, kertut, joista mustapääkertun huiluvihellykset on minun lempilaulajani, satakieli joka joskus jopa tuskastustaa. Oman lisänsä tuovat lokkien äänet, lehtokurpan kurnutus tai ruisrääkän narina. Ilman rantasipiä ei retki ole mitään. Tiedä vaikka öisistä molskahduksista joku oli taimen.

Karviaismäen viljelypalstalla istahdimme vuosia sitten penkille. Olimme yölaulajaretkellä ja  kuunnelleet lintuja läpi koko yön. Uupumus valtasi jo mielen ja unenpuute teki ”katkonaisen” olon. Sitten kuului purovarresta hepokattimainen raksutus -viitasirkkalintu. Tohkeissani unohdin kiikaritkin penkille. Väkevämmin Longinoja vaikuttaa, kun on kokenut siellä auringon punertavan laskun, keskiyön puolihämärät hetket ja auringon nousun, joka peittyy purosta nousevaan sumuun.

Mitä mieltä olet Longinojalla tehdystä työstä ja voisiko muu Suomi ottaa siitä mallia?

Eipä taida olla toista paikkaa, missä vapaehtoistyöllä on saatu niin paljon aikaiseksi virtavesien hyväksi kuin Longinojalla. Se on huomattavasti enemmän kuin työ itse purolla. Merkitys on valtakunnallinen.

Kiinnostus virtavesiä ja uhanalaisia vaelluskaloja kohtaan kasvaa. Longinojan ennallistamistyö sopisi hyvin malliksi itsenäisyytemme satavuotisjuhlan kunniaksi kaikille Suomen kunnille.

Mitkä on terveisesi Longinoja.fi -sivujen lukijoille?

Longinoja ei ole enää oja. Muutetaan nimi Longinpuroksi! Sen puro on ansainnut. Töitä riittää jatkossakin. Onneksi vapaehtoisvoimia riittää jatkossakin.