On, kerromme artikkelissa miksi!

longinoja-onko-kaupunkipuron-lupa-olla-luonnontilainen_eitekstia

Oletko koskaan miettinyt, miksi Longinojalla kasvaa purouomassa pajuja, sinne kaatuneita puita ei pahemmin raivata pois purosta ja muutenkin puro näyttää hoitamattomalta?

Kaupunkipuroja on totuttu pitämään maisemallisesti siistinä, vesi virtaa ilman esteitä pois taajamista nopeasti ja rannat on raivattu vesiaiheen esille tuomiseksi. Osalla puroilla on uoma kaivettu suoraksi mutkista, eroosion vaikutuksesta sortuneet rantapenkat nostetaan uomasta pois ja rannat ja puronpohja täytetään ratamurskeella.

Onneksi Longinoja on positiivinen poikkeus tyypillisten kaupunkipurojen joukossa. Puroon kaatuneet puut saavat jäädä paikalleen, jos ne eivät aiheuta patoutumista ja tätä kautta tulvimista yli purouoman eikä omaisuus ole vaarassa.

Helsingin kaupungin suunitelmissa, mm. Ala-Malmin aluesuunitelmassa on kerrottu miten niittyjä, peltoja ja puron rantoja pitää hoitaa, mutta itse purouomasta ja sen hoidosta ei ole mainintoja. Alla otteita aluesuunitelmasta.

Muita investointikohteita ovat Longinojan lähiympäristö, jossa pääpaino on luonnon monipuolisuuden vaalimisessa ja Fallkullan tilan sisääntulon, opastuksen, pysäköintialueen ja oleskelualueen kohentaminen sekä valaistuksen täydentäminen.

Longinojan arvokas pienvesi luikertelee peltoalueiden halki. Laajimmat metsäalueet sijaitsevat alueen kaakkoisosassa Sepänmäen ja Tattariharjun alueella.

Purolaakso on suunnittelualueen tärkein maisemallinen vesielementti ja sen ympärille keskittyy myös pääosa alueen luontoarvoista. Longinojan uomaa on aikojen saatossa suoristettu, jolloin osa sen viehättävästä, puromaisesta olemuksesta on menetetty.

Myös Longinojan purouoma on merkitty asemakaavaan suojelumerkinnällä.

Monipuolinen ja luonnontilainen purouoma on paras paikka eri ikäisille taimenille, luoden monipuolista suojaa predaatiolta vanhemmilta taimenikäluokilta. Purossa olevat oksat, puut ja ostoskärryt keräävät virran mukana kulkevia lehtiä, ja oksia luoden samalla elintilaa hyönteisfaunalle ja näin myös ravintoa puron kaloille.

Ostoskärryt, polkypyörät ja muut puroon kuulumattomat esineet poistetaan nopeasti Staran työntekijöiden tai puroaktiivien toimesta.

Longinojalla on vuosittaista suuria vaihteluita taimenten poikastiheyksissä ja tätä selittää osin juuri predaatio, kun puron vahvat taimenikäluokat verottavat nuorempia lajitovereitaan ”rankalla kädellä”. Lisäksi Savelan ja Ruotutorpantien alueella taimenten lisäksi saalistajia ovat hauet, ahvenet ja purolla vieraileva harmaahaikara.

Keski-Suomen tunnetuilla reittivesikoskilla tutkittiin mikä vaikutus puustolla on taimentiheyksiin ja alla olevassa teksittä tulokset puhuvat puolestaan. Taimentiheydet koealoilla olivat kaksinkertaiset verrattuna puuttomiin koealueisiin.

Tutkittua tietoa turojen tehokkuudesta

On kuitenkin hyvin mahdollista, että taimenen poikasten elinympäristö eli kosken ranta-alue on erityisesti Tyyrinvirralla niin avointa ja suojatonta, että poikasten kuolevuus sorastanousun jälkeen on tavallista suurempi. Tämä kysymys on askarruttanut Tyyrinvirran osakaskuntaa ja tutkijoita jo vuosikymmenien ajan.

Kalatiheys Äyskoskessa oli keskimäärin kohtalainen ja taimenen tiheys pienehkö. Taimenen tiheys turoaloilla oli kuitenkin noin kaksinkertainen verrattuna turottomiin aloihin (Taulukko 2). Nollavuotiaan taimenen tiheys oli keskimäärin 11,5 ja 5,5 yksilöä/100 m2 ja yksivuotiaan keskimäärin 0,8 ja 0,0 yksilöä/100 m2 turollisilla ja turottomilla koealoilla. Nollavuotiaista 20 % oli luonnossa syntyneitä evien kunnon, pääosin leikkaamattoman rasvaevän, perusteella. Kivisimppu esiintyi runsaana. Made esiintyi viidellä koealalla ja kivennuoliainen yhdellä.

Taimenen poikastiheys oli yllättävän paljon suurempi turollisilla kuin turottomilla koealoilla. 0- vuotiaiden poikasten tiheys oli turollisilla aloillakin silti keskimäärin alle 10 yksilöä / 100 m2 eli pieni. Todennäköisin syy suurempaan poikastiheyteen turollisilla aloilla oli turojen tarjoama näkösuoja ja suoja virranpainetta vastaan. Turottomilla koealoilla poikasia ei esiintynyt Tyyrinvirrassa juuri lainkaan.

Puuaines pidättää tehokkaasti esimerkiksi lehtikariketta, mikä puolestaan toimii koskisysteemissä hajottajaravintoketjun perustana (orgaaninen aines – levät, bakteerit – pohjaeläimet – kalasto) ja mahdollistaa siten ekosysteemin tuottavan toiminnan (Koljonen ym. 2012). Useissa tutkimuksissa on myös todettu puuaineksen luovan taimenelle erittäin hyvää talviaikaista suojaa tarjoavaa elinympäristöä (Huusko ym. 2007).

Puun tarjoama suoja on arveltu hyväksi etenkin Konneveden kalatutkimus ry:n työraportteja 1/2017 Puuturot Äyskoskella ja Tyyrinvirralla 10 monimuotoisuutensa ansiosta. Puuaines toimii moniulotteisena suojana eri syvyisillä alueilla ja erilaisissa virtausolosuhteissa, ja se usein lisää esiintymisalueensa virtausolosuhteiden monipuolisuutta. Puuaines tarjoaa myös kiinnittymispintaa pohjaläimille ja vesisammalille suurempikoisten kantojen ja runkojen kasatessa liepeilleen myös soraikkoja akanvirtojen seurauksena.

Luonnossa puu kuuluu purojen ekosysteemiin. ”Venäjän Karjalassa luonnontilaisten purojen on laskettu sisältävän puuta jopa 200 kuutiota hehtaaria kohden”, kertoo Freshabit LIFE IP -hankkeen projektipäällikkö Pauliina Louhi Metsähallituksen Luontopalvelusta.

Kuinka puilla sitten kunnostetaan? ”Puunrunkoja voidaan asettaa puron pohjaan kynnyksiksi tai suisteiksi”, kertoo Teemu Tuovinen Luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiristä. ”Veden virtaus muuttuu kiivaammaksi suisteiden kohdalla, jolloin pohjalle kertynyt hiekka tai muu kiintoaines lähtee liikkeelle. Esiin tulee irtonaista soraikkoa, joka kelpaa esimerkiksi taimenille kutupaikaksi.”

Annetaan Longinojan jatkossakin olla villi ja vapaa puro, jossa sinne kaatuneet puut saavat olla rauhassa luoden suojaa kaloille ja elintilaa hyönteisille. Tulemme jatkossa käyttämään purotalkoissa kasvavassa määrässä puuainesta monipuolistaen näin ojaa takaisin luonnontilaiseksi puroksi.

Juha Salonen, Puroaktiivi

Lähteet: