Malmin lentokentän rakentaminen uhka vai mahdollisuus Longinojalle?

Longinojan valuma-alueella tullaan seuraavien vuosien aikana rakentamaan usealla alueella. Fallkullan kiilan– ja tilan alue ja Tullivuorentien asuinalue sekä puistoalueista Longinoja -laakso. Helsingin alueen kiistellyin rakennusprojekti, eli Helsingin Malmin historiallisen lentokentän rakentaminen odottaa mahdollisesti nurkan takana tai sitten ei.

Näistä projektialueista erityisesti kentän mahdollinen rakentaminen on tuonut ilmoille kysymyksen;

Miten käy purolle ja siinä eläville taimenille? Voiko rakentamisen aikaiset vedet heikentää vedenlaatua niin paljon, että kaloille aiheutuisi vaaraa?

Uuden asuinalueen läpi virtaava Lentokentänoja kuljettaisi Tattarisuon pohjavesialueen valumavesiä halki taajaman. Voisiko puhdas hyvälaatuinen ja viileä pohjavesi yhdistettynä juuri kunnostettuihin elinalueisiin saada taimenet löytämään nämäkin alueet? Onko kirkkaan veden jalokalat tulevaisuudessa se asia mikä nostaa alueen profiilia? Monessa euroopan kaupungissa taajamissa virtaavia ojia on kunnostettu ja niistä on saatu alueelle omaleimainen viheralue, jonka monipuolisuus jatkuu myös vedenpinnan alla.

Otimme muutama vuosi sitten Skes ry:n nimessä kantaa lentokentän alueen kaavamuistutukseen ja tässä tiivistettynä pääpointit:

Puronkunnostuksessa on otettava huomioon seuraavat asiat:

  • Kaikki kiviaines on oltava luonnonkiveä
  • Puron ylitykset ja sillat on toteuttava niin että, niiden alle jää puron varrelle viherkaistale mitä pitkin eläimet voivat kulkea
  • Purossa on otettava huomioon tarpeeksi suuri virtaama, että kiintoaines ja kasvillisuus ei pääse täyttämään uomaa
  • Puron rannoille on istutettava varjostavaa puustoa ja pensaita
  • Purosta tulee tehdä luonnonmukaisia, tulvatasanteineen, sora –ja kivipohjineen, syvyys vaihteluineen ja mutkineen (Esim. Imatran kaupunkipuro, tai Viikinoja)
  • Altaat ja kynnykset toteutettava luonnonmukaisesti, eikä niistä saa muodostua kaloille nousuesteitä millään vedenkorkeudella.
  • Altaiden tulee olla riittävän syviä, jolloin ne toimivat eri ikäisten taimenten elin –ja talvehtimisalueina
  • Skes ry:n jäsenet voivat toimia apuna purojen teon yhteydessä ja on valmis tekemään viimeistelyä käsityönä
  • Pohjavesipumppaamolta on juoksutettava tarpeeksi vettä, että virtaama pysyy tarpeeksi suurena
  • Lahden moottoritien läheisyydessä oleva lähde on palautettava luonnontilaan ja siitä ohjattava pintavedet Longinojaan

Mahdollisimman luonnonmukainen puro ja sitä ympäröivät viheralueet antaisivat alueelle oman viherkeitaan, joka jatkuisi viherväylänä halki Koillis-Helsingin päätyen Vantaanjoen kautta merelliseen Helsinkiin.

Millainen maaperä kentän alla on?

Helsingin kaupunki on tilannut maanperän tarkemman selvitystyön Geotekniikan laitokselta joiden tutkimusten jälkeen selviää esiintyykö alueen savimailla sulfidisavea. Epäilyksiä on, että alueellaa olisi aluna maita eli happamaa sulfaattimaata.

Happamat sulfaattimaat syntyvät, kun aikaisemmin meren pohjassa olleet maakerrokset pääsevät hapettumaan maan kohoamisen, kuivatuksen ja muokkauksen myötä. Rikkipitoisen sulfidikerroksen hapettuessa syntyy rikkihappoa, joka happamoittaa sekä maata että valumavesiä. Hapan vesi liuottaa myös maasta eliöille haitallista alumiinia ja raskasmetalleja, jotka aiheuttavat monia haitallisia vaikutuksia vesistöissä. (1)

RKTL:n tutkijan Alpo Huhmarniemen mukaan Pohjanmaan rannikkoalueen jokivesistöt kärsivät tilanteesta jonkin verran edelleen sähkökalastuksessa saatujen tietojen perusteella. Alueen jokien toipumisessa on eroja. Joidenkin vesistöjen kohdalla tilanne on parantumassa mutta vesistöt ovat edelleen kalastoltaan köyhiä tai lähes kalattomia. Siikajoen sähkökalastuksessa saatujen tietojen mukaan Siikajoen kivisimppujen ja kivennuoliaisten kannassa ei ole tapahtunut juurikaan parannusta nykypäivään vuodesta 2006 ja muutoinkin lähes kalattomia alueita tavattiin. Tällaisen rajun ilmiön jälkeen kalakanta palaa vesistöön hitaasti. Joen kalatilannetta tutkittaessa kivisimput ja kivennuoliaiset ovat hyviä jokiveden indikaattoreita, koska ne elävät koko ikänsä joessa vaeltamatta. (Huhmarniemi 11.12.2012, Haku-päätösseminaari.) (2)

Koko Suomen mittakaavassa happamat sulfaatimaat ovatkin suurin metallipäästöjen lähde. Hapettuminen on yleensä seurausta pohjaveden pinnan laskusta esimerkiksi ojituksen seurauksena. Ongelmat korostuvat, jos kuivan kesän aikana pohjavesi laskee hyvin alas, ja maakerrokset pääsevät hapettumaan tavallista syvemmältä. Kuivuutta seuraavat sateet huuhtovat happamat ja myrkylliset yhdisteet vesistöihin, minkä näkyvin seuraus ovat kalakuolemat. Lyhytkestoisetkin happamuuspiikit voivat aiheuttaa vesistössä huomattavaa tuhoa, sillä voimakas happamuus voi tuhota esimerkiksi rapukannan sananmukaisesti jopa yhdessä yössä. Tutkimuksissa happamille sulfaattimaille kaivetuissa ojissa veden pH on laskenut jopa alle kolmeen. (1)

Voiko vedenlaadun muutokset olla vaaraksi kaloille?

Rakentamisesta suurin vaara kaloille ei muodostu itse rakennus -tai maansiirtotöistä vaan nimenomaan puroon laskevista vesistä. Alla eriteltynä muutamia olennaisia vedenlaadun mittareita ja niiden muutoksien vaikutuksia ja uhkakuvia puron kaloille ja eliöille.

Miten alhainen ph on vaarallinen kaloille?

  • Eri kalalajien poikasten herkkuus veden happamuudelle: Hauki (4,5), Ahven (4,5-5), Taimen (5), Harjus (5,5) ja Särki (5,5-6)
  • Happamuus ja metallit puolestaan voivat aiheuttaa laajoja tuhoja kuten kalojen massakuolemia ja täysin elottomia jokia.
  • Eliöstö ja kalat alkavat kärsiä, kun happamuudesta kertova veden pH laskee alle 5,5:n.
  • Sulfidisavi puolestaan voi laskea pH:n jopa alle 3:een. Moottoritietyömaan vesissä pH on ollut yleisesti alle 5, pahimmillaan 3,5 eli varsin hapanta. (3)

Happamuusriskialueiden kaivutöissä happamuus- ja metallikuormitusta pyritään ehkäisemään ja vähentämään. Esimerkiksi ojitushankkeissa riskialueilla sulfaattimaiden esiintyminen tulee selvittää suunnitteluvaiheessa. Tarvittavat toimenpiteet riippuvat muun muassa siitä, kuinka syvällä rikkipitoiset kerrokset sijaitsevat. Vedenpinnan liiallista laskua ojitusten yhteydessä voidaan estää pohja- ja settipadoilla sekä pohjakynnyksillä tai rajoittamalla kaivusyvyyttä. Lisäksi kaivuumassoja voidaan neutraloida voimakkaasti happamuuskuormituksen ehkäisemiseksi tai massoja voidaan peittää hapettumisen hidastamiseksi.

Happamoituminen voi hävittää joen kalaston myös ilman näkyviä kalakuolemia. Esimerkiksi vastakuoriutuneiden kalanpoikasten joukkokuolema jää todennäköisesti huomaamatta. Happamien  sulfaattimaiden kuivatus on hävittänyt tai voimakkaasti heikentänyt monia alueellisesti ja paikallisesti tärkeitä kalakantoja. (7)

Kalojen altistuminen happamuudelle havaitaan kenties selvimmin niiden lisääntymiseen liittyvinä häiriöinä. Mätimunien hedelmöittyminen onnistuu huonosti happamassa vedessä. Poikasten kuoriutuminen voi estyä tai viivästyä. Aikuisten kalojen ionitasapaino häiriintyy ja alumiinia tai rautaa voi sakkautua kidusten pinnalle haitaten hengitystä (Sutela ym. 2012 viitteineen). Happamuus voi vaikuttaa kalastoon ilman näkyviä kalakuolemia. (8)

Pilaa vesiä ja tappaa kaloja – Sulfidisavi on rikkipitoista maata, jota on kerrostunut muinaiseen merenpohjaan.

  • Hapettomissa oloissa pohjaveden pinnan alla kerrostumat eivät aiheuta ympäristöhaittaa.
  • Maankäytön, kuten ojituksen tai ruoppauksen, seurauksena syntyy ongelmia. Hapen kanssa tekemisiin joutuessaan rikkipitoiset mineraalit hajoavat ja muodostavat rikkihappoa, joka liuottaa maaperästä metalleja.
  • Metallit ja happosuolat huuhtoutuvat sateiden ja sulamisvesien mukana vesistöihin, jotka happamoituvat. Tämä pilaa vesiä, aiheuttaa kalakuolemia sekä syövyttää teräs- ja betonirakenteita.
  • Sulfidisavikoita on koko rannikolla, mutta yleisimpiä ne ovat Pohjanmaalla. (3)

”Happamuuden takia on menetetty myös tulevan kauden kalanpoikaset ja joen pohjaeliöstö. Happamuus liuottaa maaperästä myös rautaa ja alumiinia”, tutkija Jukka Pakkala Länsi-Suomen ympäristökeskuksesta sanoo. Hän huomauttaa, etteivät vahingot rajoitu jokiin ja järviin. Vaurioita on myös jokisuissa merialueilla. (5)

Kysyin eri alojen asiantuntijoilta muutamia kysymyksiä:

  • Miten aluna maista valuvat vedet voivat vaikuttaa puron vedenlaatuun ja puron kaloihin sekä eliöihin?
  • Voiko kaloihin tulla näkyviä muutoksia, esim kidus -tai evävaurioita?
  • Pystyykö kaupunki tai rakennuttaja vähentämään jollain tavalla valuma-vesien vaikutusta esim käsittelemällä vedet jotenkin?

Teppo Vehanen, Erikoistutkija, Luonnonvarakeskus (Luke)

Silloin kun olosuhteet ovat oikeat, sulfaattimaat pääsevät hapettumaan, syntyy rikkihappoa, metallit aktivoituvat. Yleensä runsaiden voimakkaiden sateiden seurauksena nämä valumavedet valuvat vesiin aiheuttaen erittäin alhaisen pH -piikin. Tällöin esiintyy kalakuolemia, joka on se näkyvin vaikutus. Toinen on se että happamat sulfaattimaat voivat myös pitkäaikaisesti laskea joen pH:ta. Tämä näkyy yleensä siinä että herkät lajit häviävät. Tietysti on myös muita vaikutuksia.

Näkyviäkin vaikutuksia voi olla. Kidukset ovat herkimpiä. Kehitysvaurioita voi esiintyä. Yleensä kuitenkin näiden todentaminen vaatii tutkimusta/selvitystä.

Vesien käsittelyyn vaikuttaa se että kuinka laajalti sulfaattimaita esiintyy. Jos alue on rajattu vaikuttaminen on helpompaa., jos hajakuormitus tulee laajalta alueelta on homma vaikeampaa. Eli syytä olisi kartoittaa ensin happamien sulfaattimaiden esiintymine (jos ei tehty, Geologian tutkimuskeskus tekee). Lieventämiskeinoina voi olla pohjaveden tason pitäminen ylhäällä säätosalaojituksella (maatalousmaat), kalkkisuodatuspadot…

Tutustu Teppo Vehasen tekemiin julkaisuihin ja tutkimuksiin ›

Helsingin kaupungin ympäristökeskus

Rakentamisen aikana kiintoainepitoista vettä ei saa päästää suoraan Longinojaan. Vesien käsittelyssä tulee noudattaa HSY:n ja HKR:n työmaavesien käsittelyohjetta. Tarvittaessa työmaavedet voidaan käsitellä ja johtaa suodattimien läpi, tai johtaa erillisten laskeutusaltaiden kautta Longinojaan. Laskeuttamalla voidaan poistaa kiintoaines, suodattamalla liuenneet yhdisteet. (10)

Helsingin kaupungin ympäristökeskuksesta sain vastaukset kysymyksiin johtavalta ympäristötutkijalta Jari-Pekka Pääkköseltä. Hän kertoi, että Longinojaan, kuten kaikkiin muihinkin kaupunkipuroihin, kohdistuu suuria ihmispaineita, jotka vaikuttavat veden laatuun ja sen vaihteluun.

Longinojan latvoilla sijaitsee Tattarisuon pienteollisuusalue, sekä lentokenttä, puroon kohdistuu ajoittain jätevesikuormitusta ja sen valuma-alueella sijaitsee pilaantuneita maa-aineksia, joiden kaikkien yhteisvaikutukset näkyvä puron veden laadussa. Lisänä ovat vielä hulevesien mukana liikenteestä tulevat öljyjakeet, kloridi sekä muut haitta-aineet.

Kentän alueen mahdollisen rakentamisen yhteydessä syntyvät rakentamisen aikaiset työmaavedet tulee käsitellä voimassa olevan ohjeistuksen (http://www.hel.fi/static/ymk/esitteet/tyomaavesi.pdf ) mukaisesti kuten muillakin vastaavilla rakennuskohteilla. Lisäksi rakentamisen aikaista hulevesien hallintaa voidaan säännellä esimerkiksi rakennusluvan kautta. Alueelle rakennetaan hulevesikosteikoita, joita voidaan rakennusvaiheessa käyttää työmaavesien käsittelyyn ja alueen valmistuttua hulevesien käsittelyyn, tulvantorjuntaan, sekä Longinojaan kohdentuvan virtaaman kasvun hillintään.

Ymk:n ympäristötarkastajat valvovat normaalina toimintanaan eri rakennuskohteiden työmaavesien käsittelyä, näin myös Malmilla. Mikäli poikkeamia havaitaan, niin tällöin otetaan vesinäytteitä joiden avulla varmistetaan havainnot ja määrätään mahdolliset korjaavat toimet.

Ympäristökeskus seuraa Helsingin kaikkien purojen veden laatua. Longinojalla yhtäjaksoista seurantaa on suoritettu vuodesta 1986 lähtien, joten käytössä on sangen hyvä aineisto johon verrata rakentamisen aikana mahdollisesti havaittuja poikkeamia puron veden laadussa. Tuloksista on laadittu julkaisu, johon voi tutustua tästä.

Pääkkösen lisäksi ympäristökeskuskesta kysymyksiin vastasi tutkija Katja Pellikka.

Mahdollinen sulfaattimaiden olemassaolo on tosiaan tiedossa, mutta KSV:n teettämässä konsulttiselvityksessä ei sulfaattimaita käsittääkseni havaittu. Ympäristökeskuksen Longinoja-tutkimuksissa ei myöskään ole havaittu hälyyttävän matalia pH-pitoisuuksia. Tosin Lentokentänojan vesi on muita sivuojia hieman happamampaa.

Rakentamisen aikaista kiintoainekuormitusta on suunniteltu pienennettävän muun muassa altailla. Tarkempia suunnitelmia ei vielä ole. Tämä tulee mielestäni olemaan tärkein asia, sillä jos rakentaminen alkaa, se tulee kestämään kauan ja savimaan kiintoainepitoisuuksien hallinta ei ole helppoa. Rakentamissuunnitelmat ovat lisäksi eläneet esimerkiksi KSV:n tilaaman hule- ja pohjavesiselvityksen jälkeen.

Miten turvataan vedenlaatu ja estetään kalakuolemat?

Helsingin kaupungilta kysyin asiaa kaupunkisuunnitteluvirastosta ja sain yhteisen vastauksen maisema-arkkitehdeiltä Jouni Heinäseltä sekä Peik Saloselta

Itse olen aina kertonut kaikille asiasta kysyville, että tiedän kaupungin tekevän kaikkensa puron vedentilan ja siinä elävien taimenten eteen. Puro on tulevan alueen vesiaihe joka oikein toteutettuna voi toimia alueen käyntikorttina vierailijoille ja olohuoneena alueen asukkaille. Nyt halusin kertomalleni vahvistuksen myös kaupungin puolelta.

Kaupunkisuunnitteluvirastolla on suurin osa Malmin lentokenttäalueen suunnittelusta vielä edessä, mutta virastossa tiedostetaan Longinojan ja sen eliöstön merkitys ja se on otettu huomioon jo  kaavarunkotyön alkuvaiheessa. Suunnittelun tavoitteena on, että Malmin lentokentän tulevat asukkaat voivat nauttia ja olla ylpeitä lähivesistönsä hyvinvoivasta kalakannasta.

Olemme teettäneet hulevesiselvityksen, jonka perusteella pyritään varaamaan riittävät tilat hulevesien viivyttämiselle ja vähentämään kiintoaineksen joutumista Longinojaan.

Tällä hetkellä päivitämme aikaisempaa hulevesien yleissuunnitelmaa ja alustavaa yleistasausta kaavarungon mukaiseksi. Rakentamisen aikaisen hulevesien käsittelyn merkitystä ei voida liikaa korostaa. Suunnittelun lähtökohtana on ollut se, että rakentamisen aikaisia vesiä ei saa purkaa suoraan vesistöön. Sulfaattisavia esiintyy monin paikoin rannikkoalueita ja myös Malmin lentokenttäalueella.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on tilannut Geologian tutkimuskeskus GTK:lta geologisen selvityksen sulfidisavien esiintymisestä alueella ja selvityksistä saatuja tuloksia tullaan käyttämään jatkosuunnittelussa. Tunnistettuja reunaehtoja käytetään lopulta mm. asemakaavamääräyksinä.

Sulfidisaven aiheuttaman veden happamoitumisriskin lisäksi rakentamisen aikaisella hulevesien käsittelyllä pyritään estämään kiintoainessamennuksen lisääntyminen Longinojassa.

Pystyykö kaupunki/rakennuttaja vähentämään jollain tavalla valuma-vesien vaikutusta esim käsittelemällä vedet jotenkin?

Rakennusaikaisten hulevesien käsittelyn avulla pyritään minimoimaan valumavesien vaikutusta.

Miten kaupunki / rakennusurakoitsijat tulevat ottamaan puron vedenlaadun muutokset huomioon rakentamisen yhteydessä?

Lähtökohtana on että puron vedenlaatua ei saa heikentää rakentamisen aikana.

Seurataanko puron vedenlaatua rakentamisen aikana?

Ympäristökeskus hyvin luultavasti velvoittaa vedenlaadun mittaukseen rakentamisen aikana, jolloin mahdollisiin muutoksiin voidaan reagoida.

Kaupunki tekee mielellään yhteistyötä Longinojan puroaktiivien, Skes:n ja Virtavesien hoitoyhdistyksen kanssa Longinojan luontoarvojen turvaamiseksi!

Katja Pellikka ympäristökeskuksesta kertoo, että vedenlaadunseurannasta ei vielä ole tehty päätöksiä.

Pitäisin vedenlaadun seurantaa itsestään selvänä. Ympäristökeskukselta on valmistunut kattava tutkimus vuosina tehdyistä vedenlaadun tutkimuksista vuosina 2010-2011 sekä pieni tutkimus Tattarisuon vesistä.

Ympäristökeskuksen tutkimuksien lisäksi LUKE:n sähkökoekalastustulokset, Finavian seurantatulokset lentokenttätoiminnasta, kaupunkisuunnitteluviraston tilaamat selvitykset ja Longinoja-aktiivien omat havainnot antavat hyvän taustamateriaalin Longinojan tämänhetkisestä tilasta. Uskoisin, että ympäristökeskus tulee ottamaan Longinojan uudestaan intensiivisen tutkimuksen kohteekseen rakentamisen alkaessa.

Materiaali on koottu eri julkaisuista joiden lähdelinkit alla ja factat ovat tarkistaneet kaikki artikkeliin vastanneet henkilöt.

Juha Salonen, puroaktiivi

Kiitos kaikille artikkelin tekoon osallistuneille ja tietoja antaneille.

Katja PellikkaTutkija
Helsingin kaupungin ympäristökeskus
Jari-Pekka PääkkönenJohtava ympäristötutkija, VEDET-yksikkö
Helsingin kaupungin ympäristökeskus
Teppo VenanenErikoistutkija
Luonnonvarakeskus
Jouni Heinänen ja Peik SalonenMaisema-arkkitehti MARK
Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto

Mitä ajatuksia tai tunteita artikkeli herätti sinussa? Kommentoi juttua alla olevaan kommentti -kenttään ja kerro mielipiteesi aiheesta.

Juha Salonen, Puroaktiivi