Liito-oravat, nuo syrjäisten ja rauhallisten vanhojen metsien asukit ovat muuttaneet pysyvästi Stadiin. Nykyisin Helsingistä löytyy kymmeniä liito-oravien esiintymisalueita, tämä selviää julkaisusta; Helsingin liito-oravakartoitus 2018. Näistä elinalueista Longinojan valuma-alueelta löytyy neljä.

Pihlajamäen pohjoiset metsät heti Kehä 1:den vieressä, Sepänmäen metsät sekä Malmin ”autolaakson” reunasta Nallenmäkeä vastapäätä. Neljäs esiintymisalue löytyy Suurmetsäntien ja Puistolantien risteysalueen reunoilta.

Viimeksi mainitulla Helsingin kaupunki teki metsän hoitotoimenpiteitä ja kaatoi mm. suuria kuusia. Asiasta tehtiin Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen toimesta poliisille tutkintapyyntö, joka ei lopulta johtanut syytteisiin sillä hakkuu oli ehditty tehdä ennen kuin liito-oravan eläminen alueella varmistui.
Lue uutinen tästä.

Koostin kaupungin eri lähteistä tämän artikkelin Longinojan verkkosivuille. Tämä helpottaa asiasta kiinnostuneiden tutustumista Longinojan valuma-alueella esiintyvien liito-oravien reviireihin ja näin saamme niistä toivottavasti myös lisätietoa ja havaintoja.

Aarnikanmetsä on yksi neljästä Longinojan valuma-alueen liito-oravien esiintymisalueista. Upea paikka heti asutuksen vieressä. Kuva: Juha Salonen

Elinympäristö

Tyypillisiä elinympäristöjä liito-oraville ovat sekametsät, joissa on vanhoja kuusia, kookkaita haapoja, koivuja ja leppiä. Ne pystyvät asuttamaan kaupungeissa myös pieniä asutuksen väliin jääviä metsätilkkuja joissa on sopivia kolopuita. Ominta elinympäristöä ovat kuusivaltaiset varttuneemmat metsät. Kasvissyöjänä ruoaksi kelpaavat mm. lepät, haavat ja muiden lehtipuiden lehdet ja lisäksi suurta herkkua ovat niiden norkot. Myös kuusen silmut käyvät ravinnoksi.

Tällaisia metsäalueita ei kovin montaa Longinojan valuma-alueelta löydy ja ne jotka löytyvät ovat jo liito-oravien elinaluetta. Elinalueella on tärkeää olla myös tikkojen pesäpuita esim haapoja. Tikkojen koloihin myös liito-oravat usein tekevät pesänsä.

Tiesitkö, että liito-oravat ovat paikkauskollisia eläimiä? Yksilöt elävät koko elämänsä sillä synnyinalueella, jolle ensimmäisen vuoden syksyllä asettuvat.

Longinojan luontopolun metsien soveltuvuus liito-oraville

Voisimmeko tulevaisuudessa nähdä liito-oravan liitävän Longinojan puron yli puusta toiseen? Kysyimme tätä kartoitukseen osallistuneeltaä tutkija Esa Lammilta. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ssä liito-oravakartoituksia tekevä Lammi kertoo, että Longinojan varren metsät vaikuttavat liian pieniltä ja lehtipuuvaltaisilta pysyvää liito-oravakantaa ajatellen.

Ne sopivat paremmin liito-oravan kulkureiteiksi. Toisinaan liito-orava kyllä yllättää asettumalla puistomaisille alueille ja pihamaille. Kannan kasvaessa lajin vaatimuksetkin väljenevät. Helsingin kaupungin karttapalvelusta löytyvien metsäkartoituksien rajauksien ja niiden lähiympäristössä kohdalla on puustoa sen verran, että liito-orava voisi siinä ehkä tulla toimeen.

Jätöksiä kannattaa kevättalvella ja keväällä katsella suurimpien kuusten ja haapojen tyviltä sekä kolopuiden luota. Jos alue on asuttu, papanoita löytää vaivatta usean puun tyveltä. Jätökset on helppo tuntea, mutta jos epäilyttää, niin meille voi lähettää niistä kännykällä otettuja kuvia.

Pihlajamäessä lähimmät liito-oravat – vain Kehä 1 välissä

Liito-oravan ydinalue ja jätöslöydöt Pihlajamäessä. Nuoli osoittaa metsäyhteyden Viikinmäen suuntaan. Oranssit pisteet ovat jätösten löytöpaikkoja keväällä 2016.

Pihlajamäen pohjoisosan Aarnikanmäen rinteestä löytyi keväällä 2016 liito-oravan jätöksiä kolmen järeän kuusen ja yhden haavan tyveltä. Rinne on varttunutta, mutta takavuosina paikoin harvennettua sekametsää. Kookkaita haapoja, järeitä kuusia ja nuorta lehtipuustoa kasvaa eri puolilla aluetta. Puusto vaihtelee koivu- ja haapavaltaisista aloista kuusivaltaisiin. Rinteen ja Kehä I:n välissä on tiheää, varttunutta harmaaleppävaltaista lehtipuustoa. Alue on tyypillistä liito-oravametsää ja se rajattiin vähistä jätöslöydöistä huolimatta ydinalueeksi.

Keväällä 2018 tilanne on huomattavasti selvempi, sillä liito-oravan papanoita näkyi 25 puun luona vanhan ydinaluerajauksen (nro 47) keski- ja länsiosassa. Liito-orava oli oleskellut myös läheisten kerrostalojen pihoilla; kookkaiden pihakuusten alla oli runsaasti jätöksiä. Pesäpaikkanaan eläin oli käyttänyt ainakin yhtä kolohaapaa.

Lähin helposti saavutettava tunnettu liito-oravan elinalue on Viikinmäessä 1,6 kilometrin päässä. Liito-oravan liikkuminen alueiden välillä on mahdollista Pihlajiston rinteen kuusivaltaisia metsäkuvioita pitkin. Esiintymien välillä on liito-oravan ydinalueiksi sopivia metsälaikkuja ja kolopuitakin, mutta ne olivat papanattomia. Koillisen suunnassa Malmilla sijaitsevat liito-oravan elinalueet ovat hieman lähempänä, mutta metsäyhteys niille on katkonainen. Kehä I muodostaa liito-oravalle hankalasti ylitettävän kohdan. Puuton tiealue on Pihlajamäen pohjoispuolella kapeimmillaan 40 metrin levyinen. Puusto tien molemmilla puolilla on melko matalaa, eikä hyvää tienylityspaikkaa voida osoittaa. Nuorille, tulevaa elinaluettaan etsiville liito-oraville Kehätie tuskin on este.

Sepänmäki

Liito-oravan ydinalueet ja jätösten löytöpaikat Malmin alueella. Nuolet osoittavat liito-oravalle sopivat kulkuyhteydet lähimmille elinalueille. Oranssit pisteet ovat jätösten löytöpaikkoja keväällä 2016.

Malmin alueen liito-oravat löytyivät vuoden 2016 selvityksessä. Vuonna 2018 jätöslöydöt olivat eri paikoissa kuin aiemmin ja ydinalueiden rajauksiakin muutettiin vastaamaan tarkemmin jätösten löytöpaikkoja. Pohjoisemmalta alueelta (nro 48) Tullivuorentien varrelta löytyi vuonna 2018 vain muutama liito-oravan käyttämä puu. Ydinalueen metsä on kuusivaltaista, mutta Tulivuorentien varrella on joitain varttuneita haapoja. Liito-oravalle sopiva metsä jatkuu Tullivuorentien itäpuolelle, jossa on lehtipuustoa, etenkin varttunutta haapaa, mutta myös raitaa, tuomea ja koivua. Liito-oravan jätöksiä löytyi tien länsipuolelta yhden haavan ja yhden kuusen alta. Tullivuorentien itäpuolelta jätöksiä löytyi neljän haavan alta, joista yksi oli kolohaapa. Lisäksi jätöksiä löytyi yhden haavan tyveltä ydinalueen kaakkoispuolelta.

Lentokentän eteläpuolella Tattariharjuntien ja Kehä I:n välissä on varttunutta kuusivaltaista sekametsää (nro 49). Haapaa on runsaasti etenkin alueen halki kulkevan vanhan tieuran varrella, myös rajatun ydinalueen ulkopuolella. Liito-oravien jätöksiä löytyi yhdentoista haavan ja kuusen tyveltä.

Malmin ydinalueiden välillä on huonohko puustoinen yhteys Tulivuorentien vartta pitkin; parempi yhteys on itäkautta lentokentän ja asutuksen välistä. Etelään Kehä I:n suuntaan on mahdollinen yhteys Raetien eteläpuolitse, tosin täälläkin puuton alue on kapeimmillaankin noin 60 metriä ja puusto tien kummallakin puolella on melko matalaa. Lähin liito-orava-alue on Kehä I:n eteläpuolella Pihlajamäen pohjoisosassa. Malmin ja Pihlajamäen välillä ei ole toimivaa puustoista yhteyttä.

Sivusilmällä blogi kävi tutustumassa näihin Nallenmäen vierustan liito-orava metsiin. Retkiraportin voit lukea tästä.

Longinojan latvat – Puistola-Tattarisuon alue

Liito-oravan ydinalueet ja jätösten löytöpaikat Malmin alueella. Nuolet osoittavat liito-oravalle sopivat kulkuyhteydet lähimmille elinalueille. Oranssit pisteet ovat jätösten löytöpaikkoja keväällä 2016.

Alppikylän pohjoispuolinen alue Suurmetsäntien molemmin puolin tutkittiin vuonna 2016, tällöin ei jätöksiä löydetty. Alueen puusto on varttunutta paikoin vanhaa kuusikkoa, haapaa on melko vähän, mutta alue tulkittiin liito-oravalle sopivaksi. Laura Kuivalainen ilmoitti löytäneensä paikalta liito-oravan jätöksiä keväällä 2018. Myöhemmällä tarkistuskäynnillä alueelta (nro 88) löytyi jätöksiä kolmen kuusen tyveltä. Suurmetsäntien eteläpuolella on pieni keväällä 2018 tehty avohakkuualue, josta on poistettu isoja kuusia ja myös haapoja. Papanoita näkyi aukon reunapuiden luona. Suurmetsäntien ja Puistolantien risteyksen länsipuolella on kolohaapa, jonka tyvellä ei ollut jätöksiä. Hakkuusta huolimatta metsä on edelleen liito-oravalle soveltuvaa.

Alueelta on liito-oravalle sopiva kulkuyhteys etelään Tattarisuon teollisuusalueen itä- ja länsipuolitse. Teollisuusalueen ja Malmin lentokentän välissä on liito-oravalle sopivaa metsääkin. Toinen kulkuyhteys voisi olla länteen–luoteeseen Puistolan suuntaan, jossa liito-oravan liikkumista haittaa noin 40 metrin levyinen puuton alue urheilukentän eteläpuolella.

Lähdeluettelo:

• Kaupunkiympäristön julkaisuja 2018:27 : Helsingin liito-oravakartoitus 2018
• Helsingin kaupungin karttapalvelu: Liito-oravan ydinalueet
• Helsingin kaupunki Luontotietojärjestelmä: ARVOKKAAT METSÄKOHTEET LONGINOJAN VARSI (M60/13) 
• Kuvat: Seppo Leinonen – www.seppo.net, Paul Stevens