Tuomas Heinonen on yksi monista Suomen tunnetuista luontokuvaajista. Hän on aktiivinen luontoihminen pääkaupunkiseudulla ja on mukana kehittämässä mm. Suomenojan aluetta luontokohteena. Moni muistaa hänen kuvansa ”Aamupano” vuodelta 2016, missä hirvipariskunta osoitti toisilleen rakkautta usvaisella pellolla.

Kuka olet, ja mistä tulet?

Lyhyesti espoolainen luontokuvaaja Espoosta.

Pidemmin olen freelancer valokuvaaja, jonka kuvauksen pääpaino on luontokuvauksessa ja sen ympärille tapahtuvassa kuvaustoiminnassa, jossa hyödynnän luontoa. Isoimpiin projekteihini kuuluu ehdottomasti Suomenojan luonnon määrätietoinen dokumentointi viimeisen viiden vuoden aikana. Olen myös Suomenojan Luonto ry:n perustaja jäseniä ja suomenoja.fi sivuston kehittäjä yhdessä yhdistyksen perustajajäsenien kanssa. Olen pitänyt useita omia luontoaiheisia näyttelyjä sekä osallistunut yhteisnäyttelyihin.

Kuviani on julkaista lukuisissa medioissa ja julkaisuissa. Pyrin vaikuttamaan luontoon ja sen tunnettuvuuteen omien kuvieni kautta. Haluan kuvillani tuoda ihmisille esiin sen kauneuden ja monipuolisuuden mitä luonnosta voi löytää. Ei tarvitse matkustaa Etelä-Mantereelle saadaksesi hienon kuvan tai kokea elämyksen, ehkä jos sen pitää olla pingviineistä niin sitten, mutta muuten ei.

Luontokuvauksen ympärillä vaikutan myös Suomen Ammattiluontokuvaajat ry:n hallituksessa. Suurimpia hankkeitamme on tällä hetkellä Suomen 100-vuotta juhlavuoteen liittyvät Suomalainen maisema -kirjasarja sekä Minun maisemani -valokuvakuvakilpailu.

Onko Suomenojan ja Longinojan luonnolla jotain yhteistä?

Suomenojan ja Longinojan luonnolla on paljonkin yhteistä. Kumpikin upeista luontokohteista on pääkaupunkiseudun ytimessä ja omaa ainutlaatuiset luontoarvot – yhteistä elämää ihmisen ja luonnon kanssa. Luonto on mukautunut ihmisen keskelle tarjoten meille paikan nähdä, havainnoida, hiljentyä, katsella ja ennen kaikkea nauttia sen monipuolisuudesta, mutta nyt meidän pitäisi antaa luonnon olla rauhassa eikä muuttaa sitä. Luonnolla kestää pidempään sulautua muutoksiin kuin ihmisellä, joten meillä on vastuumme myös suojella sitä.

Tiedämme ja meidän pitää tiedostaa että yksittäiset asiat voivat muuttaa kummankin luontokohteen arvoja äkisti. Myrkyt Longinojalla pyyhkäisisi vuosien ja vuosien työn hetkessä hukkaan, kun rakentamisen kautta Suomenojalla naurulokkikolonian katoaminen poistaisi suoja-armeijan muilta altaan pesimälinnuilta, mihin kuuluu useita uhanalaisia ja silmällä pidettäviä lajeja.

Rakentaminen on suurin uhka Suomenojan lintualtaalle, kun Finnoon uutta kaupunginosaa aletaan rakentamaan. Longinoja taas virtaa Malmin lentoaseman läheisyydessä, jonka alueella rakennuspaine kasvaa. Tulemme tulevien vuosien aikana valitettavasti näkemään useasti, ei ehkä Suomenojan tai Longinojan kohdalla, mutta moni muu kohde tulee kokemaan ikävän kohtalon, se on väistämätöntä.

Longinojan aktiviivit järjestävät purolla tapahtumia, niin myös me Suomenojalla. Seuraava tapahtuma on sunnuntaina 7.5.2017 järjestettävä lintuharrastuspäivä missä voit testata mm. kameroita, optiikkaa ja kiikareita usealta eri valmistajalta tai osallistua linturetkille ja -opastuksille ilmaiseksi.

Olet ottanut tuhansia kuvia, mikä on sinun kautta-aikain sykähdyttävin kuva?

Olen ottanut paljon hyviä kuvia, joista monella on pitkiä ja kiinnostavia tarinoita takanaan. Pysähdyttävien kuvaus osuu puroluontoon ja aiheessaan lähelle Longinojaa. Olimme katsastamassa Mätäjokea Helsingin Pitäjämäessä vedenalaiskuvauskohteena, saisiko purolla otettua split-kuvia virran keskellä olevista kivistä ja vehreistä puista, oli kaunis aurinkoinen kevätpäivä. Saapuessamme paikalle kaikkialla haisi tärpätin kaltainen haju, pohjassa olevat kuolleet taimenet kiinnittivät huomion heti. Muutamia kaloja nostimme ylös purosta golffareiden mailoilla, veden pinta oli tuntemattoman aineen peitossa.

Soitin Virhon Aki Janatuiselle ja kysyin onko hän kuullut että purolla olisi jotain tapahtunut, kun öljypuomi sillan oli jo – ei ollut. Siitä lähti soittelurinki eteenpäin ja aloin dokumentoimaan tuhoa, kuolleita kaloja oli kaikkialla. Ylävirralta vastaan tuli HSY:n miehet, jotka olivat tulleet selvittämään samaa asiaa. Palasimme Teknoksen kulmalta takaisin purolle kuvaamaan, mm. Henrik Kettunen oli saapunut paikalle. Jatkoimme pyörillä kohti Iso-Huopalahtea. Särkiä, ahvenia, salakoita, kampeloita kuolleena rannoilla ja pohjissa. Kalat yrittivät uida pois purosta kuollen rannoille.

Myöhemmin paikalle saapui pelastuslaitos uudestaan ja rikospoliisi, tapausta alettiin tutkimaan törkeänä ympäristön turmelemisena. Illalla kirjoitin aiheesta blogiini surullisten kuvien kera. Seuraavana päivänä blogijuttu oli luettu yli 20 000 kertaa. Lue blogiteksti tästä.

Mitä mieltä olet Longinojalla tehdystä työstä ja voisiko muu Suomi ottaa siitä mallia?

Ilman muuta voisi ja pitäisikin. Kaupunki- ja lähiluontoa pitäisi dokumentoida ja katsella tarkemmin kaikkialla. Suomenojan lintualtaan ympäristön luonto on yllättänyt meidät sen monipuolisuudellaan, useille se on silti edelleen ”paska allas”. Longinojalla taas on tehty arvokasta kunnostustyötä talkoovoimalla, mihin pienetkin porukat ja seurat ympäri Suomen halutessaan pystyisivät ja onneksi Longinoja ei olekaan ainoa kunnostuskohde. Longinoja ei ole enää vain mutaränni keskellä lähiötä, jos nyt halutaan karkeasti sanoa.

Mitkä on terveisesi Longinoja.fi -sivujen lukijoille?

Nauttikaa lähiluonnosta, pysähtykää seuraamaan syksyisin kalojen kutupuuhia. hiljetykää kuuntelemaan lintujen laulua kesäaamuisin – luonto antaa kun ymmärtää ottaa.

Katsokaa puron perään alueella liikkuessanne ja paheksukaa, jos joku luonnon rauhaa salakalastuksella, roskaamisella tai muulla toiminnalla rikkoo.