Mitä sinä voit oppia Longinojalta?
Miten Longinojasta tuli Longinoja – Suomen tunnetuin puro? Tätä asiaa on moni miettinyt ja ajattelin nyt kertoa teille, ettei tämä vaadi mitään taikatemppuja. Tärkeintä on uskoa siihen mitä tekee, ymmärtää ja oppia siitä mitä tehdään ja miksi tehdään sekä miten tavoite saavutetaan.
Longinoja on näyttänyt, kuinka avoimuus ja monipuolinen tekeminen lisää ihmisten kiinnostusta lähiluontoon.
Longinoja on näkyvyydeltään omassa luokassaan, tämä on pitkälti Juha Salosen ylläpitämien Facebook-sivujen, aktiiviset Twitter -ja Instagram -tilin sekä upeiden nettisivujen ansiota. Monipuolinen ajankohtainen ja hetkessä elävä somefiidi kertoo monipuolisesti puron ja sitä ympäröivän valuma-alueen asioita eikä keskity vain taimeneen.
Virheistä on opittu. Kutusoraikkojen huolto ja teko on muuttunut vuosien aikana opittujen tietojen pohjalta. Tärkempiä asioita ovat olleet taimenten kuduntarkkailu, viime vuosina tehty pienpoikastarkkailu sekä yleinen kunnostuksien ja puron jatkuva seuranta.
Sosiaalisen median hyödyntäminen oman projektinsa viestinnässä on helppoa ja nopeaa. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että hyväkin sisältö katoaa someen. Käytä monipuolisesti viestinnässä myös perinteisiä medioita, laputa kylän ilmoitustaulu, vinkkaa projektista paikallislehdelle ja välitä viestiä myös henkilökohtaisesti. Projektin tärkein jäsen olet sinä itse, vetäjän into on tarttuva.
Muista kuitenkin ettei kaikkea tarvitse eikä kannata tehdä yksin!
Mistä Longinojan taimenet ovat peräisin?
Longinojan taimenet ovat Vantaanjoki suusta pyydettyjen emojen jälkeläisiä. Virtavesien hoitoyhdistyksen hautomolla Keravanjoen varressa vastakuoriutuneeksi asti kasvatettuja taimenen nollikkaita istutettiin Longinojaan vuosina 1998, 2001 ja 2002. Näiden vuosien jälkeen poikasia ei ole puroon istutettu.
Taimenten kutupuuhia päästiin ensimmäisen kerran seuraamaan vuonna 2001 ja tästä alkaen on joka syksy purossa kutenut suurempi määrä taimenia.
Longinojan menestystarinaa on kirjoitettu vuodesta 1998 alkaen. Tuolloin Juha Salonen ja Virtavesien hoitoyhdistyksen hautomonhoitaja Jorma Jukarainen istuttivat taimenen nollikkaita puroon. Henkihievereissä olevia vastakuoriutuneita poikasia istutettiin noin 3000 kappaletta. Istutuksia jatkettiin vielä vuosina 2001 ja 2002 sekä Virtavesien hoitoyhdisyksen mätikokeilulla vuonna 2003 joka epäonnistui.
Poikaset leimautuivat istutuspuroon ja palasivat sinne kudulle. Tarina jollaisesta tuskin kukaan uskalsi haaveilla oli saanut alkunsa.
Kuva: Pekka Tuuri / Vedenalainen Suomi
Vuonna 2003 Virho istutti Longinojaan vielä 300 mätimunaa mätirasiassa, mutta vuoden 2004 toukokuussa rasia oli hiesun ja saven peitossa jakaikkein munien todettiin kuolleen. Taimenia ei istuteta enää, jotta voitaisiin seurata niiden lisääntymisen onnistumista (Rautio 2008).
Miksi puroa alettiin kunnostamaan?
Puron kunnostamisen käynistyminen oli monen sattuman summa. Juha Salonen oli syksyllä 2001 retkellä purolla ja sattui näkemään purossa kirkkaan merestä nousseen taimenen. Tästä havainnosta innostuneena muutaman puhelun jälkeen oli Longinojan -kunnostusprojekti saannut alkunsa.
Muutamasta yli sataan kutusoraikkoon
Tilanne ennen purokunnoksia oli, että taimenten lisääntymiseen soveltuvia virtapaikkoja ja niissä olevia kutusoraikkoja ei montaa neliötä ollut. Skes ry aloitti vuonna 2001 puron kunnostamisen ja nyt purossa on vajaan 20-vuoden talkoohistorian aikana laskettu yli sata taimenelle sopivaa kutusoraikkoa.
Kutusoraikkojen teko – taimenen lisääntymisen turvaamiseksi
Milloin ensimmäiset taimenen kutuhavainnot?
Longinojan ensimmäiset kututaimen havainnot teki
Pekka Lindblad Latokartanontien sillan alapuolisessa virtapaikassa. Paikalliset emotaimenet olivat löytäneet edellispäivänä tehdyt kutusoraikot.
Tähän pekan muisto!
Kuva: Pekka Lindblad
Miksi purossa kutee rasvaevättömiä taimenia?
Longinojassa havaitaan joka syksy kymmeniä rasvaeväleikattuja emotaimenia. Eväleikattuja taimenia on istutettu aikoinaan usean kunnan, yritysten ja kaupungin toimesta Vantaanjoen vesistöalueille. Nyt istutuksista on pääosion luovuttu. Istukkaiden merkitys ja vaikutus Longinoja n poikastuotantoon on toki varmaan monia askarruttava ja kiinnostava asia. Jos niitä ei olisi, niin olisiko asiat missä määrin toisin? Hyvä kysymys!
Longinojan vetovoima ensimmäisenä purona Vantaanjoella merestä päin on luontaista vetovoimaa vaellusvietin omaaville, mutta synnyinkotia vaille oleville taimenemoille. Purolla syntyneiden taimenten vanavedessä saapuu sukuaan jatkamaan myös istutetut taimenet. Näistä eväleikatuista harhailijoista syntyvät taimenenpoikaset leimautuvat Longiojaan ja palaavat sinne aikanaan kudulle.
Kuva: Jarmo Nieminen
Onko tullut pettymyksiä?
Jokaisessa projektissa on koettu pettymyksiä, niin myös Longinojalla. Longinojalla pettymyksiä on tullut mm. Fallkullan alueen taimenten lisääntymisen epäonnistumisessa, vaikka kudettuja soraikkoja oli muutamia ei poikasia ole toistaiseksi syntynyt. Syksyllä 2019 havaittiin seitsemän kudettua soraikkoa ja alueella lähtiin useita merestänousseita taimenia.
Pettymys on ollut myös taimenkuolemat kesällä 2018 ja sakkakaivojen pesuvesien lasku syksyllä 2018. On ollut useita talkoilla tehtyjä kutusoraikkoja joita taimenet eivät ole hyväksyneet. Pettymyksistä ja virheistä oppii. Joskus on hyvä pysähtyä ja miettiä; Mikä meni pieleen ja miksi?
Kalakuolemat kesällä 2018
Kesällä 2018 sain tiedon, että Longinojan pohjalla Latokartanosta alavirtaan päin näkyy kuolleita taimenia. Lähdimme Vaelluskala ry:n Henrik Kettusen kanssa välittömästi paikalle todetaksemme kalakuoleman. Keräsimme puron pohjalta noin 30 kuollutta eri ikäistä taimenta, suurimmat olivat noin 30 cm pituisia ja pienimmät kyseisen kevään poikasia.
Valitettavalle kuolemalle emme keksineet muuta syytä kuin äkillinen keskellä hellejaksoa tullut rankkasade, joka huuhteli hulevesiviemäreitä ja samalla hapeton vesimassa kulki halki purossa tappaen kaloja.
Fallkullan alueella ei synny poikasia
Syksyllä 2018 havaittiin Fallkullan alueella taimenen kutua merestä nousseiden taimenten toimesta. Kesäkuussa 2019 tehdyssä pienpoikas-seurannassa ei kudettujen soraikkojen luota ei löydetty vastakuoriutuneita taimenenpoikasia.
Nyt odotamme jännityksellä syksyn 2019 aikana kudettujen seitsemän kutusoraikon pienpoikastarkkailuja.
Jos näistä ei synny poikasia on Fallkullan alueella jotain ongelmaa vedenlaadussa tai muuten soraikoissa. Soraikkojen raekoko on todella pienirakeista ja tämä voi olla esimerkiksi aiheuttaa soraikkojen tukkeutumisen jolloin mäti kuolee soran sisään.
Lokapojat – puron maalaajat
Longinojan tunnetuin pettymyt on ehdottomasti Lokapoikien piittaamaton toiminta rasvajätteiden luontoon laskemisessa. Onni oli, että orgaaninen aines ei aiheuttanut kuin esteettisiä näköhaittoja sekä jätti pitkäksi aikaa puron pohjaan lilluvan hötökerroksen.
Epämääräiset päästöt
Longinoja taajama purona kärsii jatkuvasti erinäköisistä pienistä päästöistä. Esimerkiksi Ormuspellontien teollisuusalueelta tulevasta hulevesiputkesta on tullut toinen toistaan epämääräisempiä päästöjä joiden alkuperä ei ole koskaan selvinnyt.
Mitä hyötyä on seurannalla?
Longinojan puroaktiivit seuraavat puroa vuositasolla todella tarkkaan. Purossa kutevia taimenia seurataan, niiden kudetut soraikot inventoidaan ja muutenkin puroa seurataan ympäri vuoden.
Pienpoikas-seuranta
Mistä tiedät varmasti, että kutusoraikot toimivat? Onko kudussa laskettu mäti selvinnyt talven ja kevään yli ja pääsevätkö uudet taimenenpoikaset ulos soran sisältä? Tähän vastauksen antaa helppo ja ilmainen pienpoikasseuranta. Touko -ja kesäkuun vaihteessa taskulampun kanssa käydään kudettujen soraikkojen ranta-alueet läpi ja lasketaan pienpoikaset. Poikset elävät ensimmäiset viikot välittömästi soraikon läheisyydessä rantamatalassa.
Media/some-seuranta
Keskustellaanko projektistasi keskustelufoorumeilla tai kylän kahvilassa, tietävätkö alueella asuvat mitä ja miksi puroa kunnostetaan? On taimenen elvytysprojekteja joista ei haluta kertoa ihmisille ja sellaisia joista pidetään avointa tiedotuslinjaa.
Longinoja on näyttänyt mallia siinä, että avoin tiedotus vaikuttaa ihmisten lisäksi myös alueen kaavoitukseen, suunnitelmiin ja kaupungin suhtautumiseen pienvesiin.
Taimenten kuduntarkkailu
Onko purossa lisääntyviä taimenia, nouseeko niitä kutuvaellukselle vai onko kanta vain paikallisten emojen varassa? Kuduntarkkailu tarjoaa tämän tiedon. Syksyisin on helppo löytää kutevia taimenia kun käy systemaattisesti puron virtapaikkoja läpi ja tarkkailee niitä säännöllisesti.
Kuduntarkkailu on myös se hetki jolloin purolle on hyvä aika viedä alueen ihmisiä tutustumaan tehtyihin kunnostuksiin ja puroluontoon. Kudun seuranta on vaikuttuvuudessaan jotain ainutlaatuista joka saa ihmiset ymmärtämään tehtyjen kunnostuksien vaikutukset.
Sähkökoekalastus
Longinojalla käy säännöllisesti joka syksy Luonnonvarakeskuksen tutkijat sähkökoekalastamassa purosta tietyt koealat. Sähkökoekalastuksella saadaan viimeinen varmistus siitä, että taimen on onnistunut lisääntymään purossa. Koekalastuksella selviää myös laskennallisesti taimenkannan tiheys. Longinojalla koealojen laskettu keskiarvo on noin 350 eri ikäistä taimenta jokaista 100 metriä kohden.
Monipuolinen vapaaehtoisten ja viranomaisten suorittama seuranta antaa tietoa purosta, sen kalaston kehityksestä ja puroluonnon muutoksista. Seuranta on tärkeää, että voi dokumentoida ja tallentaa vesistössä tapahtuvia muutoksia, onnistumisia ja myös pettymyksiä. Virheistä oppii ja onnistumiset innostaa jatkamaan työtä oman kohteensa eteen.
Nykytila ja mitä opittu?
Longinoja -projekti hakee suomessa vertaistaan. Huipputulokset ja niistä avoimesti kertominen on avannut ihmisten silmät kaupunkiluonnon hienoudesta. Alueen arvostus ja ihmisten suhtautuminen pieneen ojaan nimeltä Longinoja on muuttunut. Entinen likaviemäri on nyt ihmisten silmissä ja mielessä taimenpuro jonne saavutaan nauttimaan monipuolisesta puroluonnosta ja upeista taimenista. Ilahduttavaa on myös se, että perheet ovat saapuneet purolle sankoin joukoin tutustumaan tähän ainutlaatuiseen luontokohteeseen.
Opi virheistä ja sovella oppimaasi
Longinojalla on tehty virheitäkin, on soraikkoja jotka eivät ole toimineet ilman huoltotoimia. Nyt kutusoraikkoja täsmäkunnostetaan ja niistä yritetään tehdä paremmin kulutusta ja vähemmän huoltoa tarvitsevia.
Kuuntele muita ja sovella oppimaasi. Ei ole olemassa yhtä oikeaa kunnostustapaa, soveltamalla oppimaasi löydät juuri sinun kohteellesi sopivat tekniikat.
Kerran talkoiltuja alueita voidaan myös parantaa opittujen
Yhteisön tuki ja apu
Viestimällä purosta monipuolisesti kasvaa ihmisten tietoisuus sekä yhteisö joka purolla haluaa toimia. Longinojalla viestintä on tuonut purolle päiväkoti, peruskoulu, viranomais ja muita tahoja vierailulla. Tietoisuuden kasvu on myös Longinojan opeista tärkein, tulokset taimenkannan kehityksessä on tärkeydessä vasta toisena.
Miksi tehdä Longinojasta Suomen tunnetuin puro?
Puron tunnetuksi tekeminen vaikuttaa kaikkeen. Se helpottaa toimimista puroluonnon hyväksi ja ihmisten sekä viranomaisten tietoisuuden myötä avaa uusia ovia toteuttaa asioita puron eduksi.
Jos valuma-alueen ihmiset eivät tiedä virtaveden hienoudesta on mahdollista, että alueelle suunniteltu turvesuo tai jokin muu massiivinen hanke pääsee toteutumaan ilman suurempaa vastustusta.
Tunnettavuuden edut
Tunnettavuuden…
Tunnettavuuden haitat ja ongelmat
Tunnettavuudella on myös haittapuolensa, kestääkö puro kasvavan kävijävirran, tuleeko sen myötä purolle salakalastajia, miten kestää luonto ja erityisesti rannat?
Tästä kaksiteräisestä miekasta on Longinojan osalta toinen pää katkaistu, Longinojan avoin tiedotuslinja on tuottanut toivotun tuloksen ja vastuulliset purolla liikkuvat turvaavat taimenten elinolot.
Miten Longinojalla on talkoiltu?
Puron tunnetuksi tekeminen vaikuttaa kaikkeen. Se helpottaa toimimista puroluonnon hyväksi ja ihmisten sekä viranomaisten tietoisuuden myötä avaa uusia ovia toteuttaa asioita puron eduksi.
Jos valuma-alueen ihmiset eivät tiedä virtaveden hienoudesta on mahdollista, että alueelle suunniteltu turvesuo tai jokin muu massiivinen hanke pääsee toteutumaan ilman suurempaa vastustusta.
Kuva: Henrik Kettunen / Vaelluskala ry
Kutusoraikkojen teko – taimenen lisääntymisen turvaamiseksi
Longinojan virtapaikkoja on soraistettu taimenten lisääntymisen turvaamiseksi vuodesta 2001 lähtien. Kutusoraikkoja on pyritty tekemään monipuolisesti erityyppisiin virtauksiin, tällöin eri vedenkorkeudella on suurille emokaloille aina tarjolla sopivia kutualueita.
Vuodesta 2017 lähtien on kutusoraikkoja täsmäkunnostettu ja panostettu erityisesti virtausolosuhteisiin. Ennen matalat ja leveät soraikkoja on täsmäkunnostuksissa syvennetty ja kavennettu jolloin kovempi virtaus on pitänyt soraikot paremmin puhtaana hiekasta ja muusta kiintoaineksesta.
Haaganpuron soraikkojen täsmäkunnostusten merkitys nollikasmäärien kehityksessä
Kutusoraikkojen hoito ja täsmäkunnostukset
Vuodesta 2017 lähtien on kutusoraikkoja täsmäkunnostettu ja panostettu erityisesti virtausolosuhteisiin. Ennen matalat ja leveät soraikkoja on täsmäkunnostuksissa syvennetty ja kavennettu jolloin kovempi virtaus on pitänyt soraikot paremmin puhtaana hiekasta ja muusta kiintoaineksesta.
Vastaavaa täsmäkunnostusta on tehty Helsingissä virtaavalla Haaganpurolla ja tulokset poikasmäärien kehityksessä ovat olleet huikeita.
Eroosion ennaltaehkäisy
Longinojalla on estetty sortuvia rantapenkkoihin kohdistuvaa eroosiota tukemalla niitä puuaineksella sekä kivillä. Eroosiota vähentämällä pysyvät alavirran puoleiset soraikot puhtaampana eikä puron hidasvirtaiset alueet täyty kiintoaineksesta madaltaen niitä.
Uoman monipuolistamista kiveämällä
Longinojaa on palautettu monipuoliseksi solisevaksi puroksi kiveämällä puron virtapaikkoja. Osassa paikoissa on mahdollistettu kutusoraikkojen lisäys kaventamalla ja kasvattamalla soraikolle kohdistuvaa virtausta.
Mitä olemme oppineet Longinojan kokemuksista?
Useimmat muut suomalaiset purot on joko metsäpuroja tai ”pellonojia”. Longinoja on kaupunkipuro. Hyödyllistä olisi yrittää miettiä mitä Longinojassa on yhteisiä vs erottavia tekijöitä suhteessa muihin puroihin. Jos taas puhutaan taimenesta, niin puro on taimenen elinkierrossa vain yksi lenkki.
Mikä on luonnontaimenen keskimääräinen elinikä? Aika monta vuotta. Isoin osa siitä vietetään kasvuvaelluksen aikana. Ilmeisesti kasvuvaiheen elinkiertokin on riittävän turvallinen, eikä kaikki emot jää VKK alle jumiin, verkkoihin tai salakalastajien kynsiin.
Jos muu elinkierto ei toimi, ei purossa olisi lainkaan kaloja vaikka soraikot olisi tehty kultajyvistä ja vesi puhtainta tunturivesien sulamisvesiä. Olennaista on elinkierto ja kokonaisuus joka on taimenelle vähintään suosiollinen.
Mielenkiintoista olisi miettiä Longinojan ja suomalaisen keskiverto-puron eroja. Suomessa on noin 120 000 km puroa. Kuinka monissa näistä löytyy edellytykset olla tai muuttua taimenpitoiseksi? Kuinka moni olisi muutettavissa Longinojan kaltaisiksi?
Mitä paremmin osaamme kertoa mitkä asiat teki Longinojasta se mikä se on, sitä paremmat edellytykset meillä on myös auttaa muita kiinnostuksessaan muuttaa suomalaiset tuhannet muut purot myös oman kategorian menestystarinoiksi.