Kaupunkikanahaukka on ilmiönä mielenkiintoinen ja ajankohtainen, eräänlaisena ympäristöpakolaisena kaupunkiin tulleena kärsii kanahaukka kanta lievää taantumaa. Tutkijoiden piirissä keskustellaankin että onko kaupunkikanahaukka ekologisesti eri laji kuin maalaisserkkunsa?

Tämän vuoden laskelmissa onnistuneita pesintöjä kaikkiaan pääkaupunki seudulla oli 28.kpl. Kuvan kanahaukka on tämän vuoden poikanen, linnun oikean jalan yläpuolella oleva pysty viivoitus muodostaa kauniin sydämen. Joka omasta mielestäni on yksi lintumaailman kauniimpia yksityiskohtia.

Kanahaukan iän määritys on periaatteessa seuraava, ruskea on nuori lintu. Yksi varmimpia iän määrityksiä on myös linnun silmän väri, keltainen on nuoren linnun väri. Vertikaali rintaviirutus kääntyy horisontaaliksi kolmantena kesänä, samaan aikaan linnun tumman ruskea selkä saa kauniin siniharmaan sävyn ja rinta vaalenee. Horisontaalien rintaviirujen tummetessa lähelle mustaa. Lintujen ikämäärityksessä puhutaan kalenterivuosina kv, 1kv. on silloin tämän vuoden poikanen. Linnut siis sulkivat eli uudistavat höyhenpeitteensä, vanhan putoavat pois ja uudet kasvavat tilalle. Kanahaukka sulkii kesällä kun poikaset ovat kuoriutuneet.

Sukupuolen määrittäminen poikasen ollessa vielä näin nuori on mahdotonta. Eikä se ole helppoa sittenkään kun lintu on aikuinen. Yleisesti naaras on aina petolinnuista koirasta suurempi. Lintujen on kuitenkin oltava lähekkäin, tosin kiima-aikaan sukukypsä naaras pörhistelee housujaan, eli höyheniä jotka ovat jalan liittyessä ala-ruumiseen.

Emot karkottavat nuoret poikaset pesän alueelta kesän edetessä ja lopulta ne saavat selvitä omillaan. Suurimmat haasteet nuorelle linnulle on ensimmäinen talvi ja keväällä sitten kun kanahaukka on sukukypsä- kolmen neljän vuoden iässä -vallata itselleen oma reviiri.

Tarkkailkaa puita, sillä myös varpuspöllöjen vaellus on alkanut ja ainakin viime syksynä longinojalla oli yksi pikkupöllö.

Lue tästä Laurin kirjoittama tarina kanahaukoista.

Teksti: Lauri Asanti